Koska Nairo ei ehtinyt kiireiltään pizzalle, söimme ne itse

Tänä sunnuntaina päättyy vuoden 2014 Giro d'Italia Triesteen Nairo Quintanan voittoon. Koitin muistella milloin kiinnitin ensimmäisen kerran huomiotani tähän pieneen kolumbialaiseen pyöräilijään. En muista sitä tarkalleen, mutta hänen erikoinen nimensä ja ujo hymynsä jäivät mieleeni. Tänään hän nousee voittajan korokkeelle ensimmäisen kerran suuressa ympäriajossa, enkä usko kenelläkään olevan siihen nokan koputtamista. 

Tänään loppuu myös neljäs Italia-haasteemme, jossa meidän oli tarkoitus keskittyä erityisesti pastaan. Enpä tiedä, voiko niin sanoa käyneen ja muutama hutipäiväkin osui mukaan erinäisistä syistä johtuen.

Päivällinen katettiin tänään hieman tavallista aikaisemmin, sillä Kammenpyörittäjän oli mentävä töihin ja varusmiehen takaisin Kajaaniin. Pohjoisen sukulaiset olivat vielä ilonamme ja päätimme tehdä pizzaa. Ostin eilen Annan kaupasta niitä parhaita pizzajauhoja ja keräilin erilaisia täytevaihtoehtoja jääkaapista. Käytin aikaa sitten ostamaamme leipäkiveä nyt vasta kolmannen kerran, se kyllä tekee ihmeitä pizzan pohjan rapeudelle. 

Seurasin pizzapohjajälkiä monen blogin kautta Suolaa&Hunajaa-blogiin (joka on muuten muuttanut omilleen juuri, muistattehan päivittää linkityksenne suosikkilistallenne, oma linkkaukseni vie jo uuteen blogiin, josta löytyvät onneksi myös vanhat postaukset) ja olinkin jo ajoissa taikinahommissa. Pizzailut oli tarkoitus ajoittaa noin kello viiteentoista ja luin Jonnan epistolan aiheesta aamulla varhain. Päätin tehdä taikinan jo ennen puolta päivää kohoamaan. En ole koskaan kokeillut niin pitkää kohotusta, kolmea tuntia. 

Tarkoitus oli paistaa kuusi pienehköä pizzaa, sillä pizzalapioni ovat melko pienikokoisia. Leivinkivi nopeuttaa paistamista, joten kuuden pienehkön pizzan paistamiseen ei menisi kohtuuttoman pitkää aikaa yhdellä uunilla.

Täytevaihtehdoiksi kokoilin jääkaapin aarteita, muunmuassa salamia, mozzarellaa, savulohta, sardelleja ja tähdenlentona grillattuja kanafileitä ohuiksi suikaleiksi leikattuna. Tuoretta tomaattia, kevässipulia ja oreganoa löytyi myös, eikä täytteitä ihan kauheasti näiden lisäksi tarvinnutkaan.

Tuplasin Jonnan kolmen pizzan taikinaohjeen ja hänen neuvoistaan vaivasin sen yleiskoneella, sillä varten vaivaus käsin melkein jauhokilolle ei houkuttanut.

Pizzapohja kuuteen keskikokoiseen pizzaan

• 6 dl haaleaa vettä
• puoli palaa tuorehiivaa
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 rkl suolaa
• 1 rkl sokeria
• noin 700 g 00-pizzajauhoja

Mittasin kaikki ainekset yleiskoneen kulhoon, jätin osa jauhoista vielä syrjään, lisättäväksi myöhemmin, mikäli tarpeen. Annoin koneen vaivata taikinaa pitkään, 10-15 minuuttia. Varoin tekemästä taikinasta liian kovaa, siksi annostelin jauhoja vähitellen. Taikinan lepäsi liinan alla kolmisen tuntia ja siinä ajassa se kohosi kolminkertaiseksi.

Vähän ennen pizzojen sommittelua keräsin kaikki täyteainekset saataville, viipaloin tomaatteja, raastoin juustoja, silppusin kevätsipuleita. Mieluummiin vähemmän, kuin enemmän. Kuumensin uuni niin kuumaksi kuin mahdollista, laitoin leivinkiven uunipellille ja uuniin heti uunin alaosaan kuumennuksen alkajaisiksi. Näin kivi olisi mahdollisimman kuuma, kun pizzojen paistamisen aika tulisi. 

Jaoin taikinan ensin puoliksi ja sitten puolikkaat kolmeen osaan, koittaen saada paloista samankokoisia. Otin yhden leivinpaperin kerrallaan leivinlaudalle ja sirotin sille hieman jauhoja. Painelin ensin taikinapalaa hieman litteämmäksi ja sitten kaulin sitä kevyesti niin, että siitä tuli silmämääräisesti noin pizzalapion kokoinen, jokaisesta tuli erimuotoinen, eikä mikään ollut läheskään pyöreä. Siirsin pohjan sivuun vielä hieman kohoamaan ja valmistelin kaikki muut viisi pizzapohjaa samalla tavalla. 

Kun kaikki kuusi pizzapohjaa olivat leivinpapereillaan valmiina odottamassa, aloitin täyttämisen. Levitin kaikille pari lusikallista tomaattikastiketta, seuraavaksi pienen kourallisen juustoraastetta ja sitten muita täytteitä vaihtelevasti. Lopuksi ripottelin päälle vielä juustoa kohtuudella, sen ei ole tarvis venyä ja paukkua. Pinnalle vielä hieman oreganoa. 

Liu'utin pizzan kerrallaan tulikuumalle leivinkivelle pizzalapiolta. Pizzan paistumiseen meni noin 7 minuuttia. Ujutin lapion leivinpaperin alle ja nykäisin pizzan pois uunista. Kolme lapiota oli sopiva määrä tähän operaatioon, minulla oli koko ajan pizza valmiina lapiolla odottamassa vuoroaan, yksi sai jäähtyä lapion päällä ja seuraavaa pääsi jo luisuttamaan lapiolle valmiiksi. 

Nyt Campakeittiö jää hieman tauolle haasteista. Tour de France alkaa 5.7., sitä ennen ajetaan niinikään Ranskassa Critérium du Dapihiné. Sen aikana saatamme jo ottaa pientä varaslähtöä Ranska-kokkauksiin, jos millään emme malta odottaa Tourin alkua. 

odottelemme vielä tämän vuoden karttaa