Oikea on niin oikea

Tänään tulimme Englannin kanaalin, eli La Manchen (suomeksi hiha) yli lautalla. Sitä ennen nautimme hyvän aamiaisen putipuhtaalla leirialueellamme. Kuva saattaa sisältää tuotesijoittelua.

Ennen kuin lähdimme leiriltä, kävimme pienellä ajelulla rannikkoa pitkin ilman vaunua, käytimme koko maksamamme leirintäajan tarkkaan jättämällä vaunun parkkiin leirille. Katsoimme joitakin vuosia sitten englantilaista tv-sarjaa The Coast, jonka ihan ensimmäisissä jaksoissa kerrottiin etelärannikoilla olevista betonisista kuuntelulaitteista, joilla koitettiin toisen maailmansodan aikaan kuunnella vihollisen ilmahyökkäyksiä. Näitä rakennelmia kutsutaan nimellä acoustic mirrors ja niitä on eri puolilla rannikkoa vielä jäljellä. Jo tv-sarjaan katsoessamme tuumimme, että nuo pitäisi nähdä ja tänään näimmekin Dengessä olevat. Tosin näimme ne vain kaukaa, sillä ne sijaitsevat merenrannan lähellä olevan järven saaressa ja alueen kerrotaan olevan lintujensuojelualuetta. Oli kuitenkin kiinnostava nähdä ne edes etäältä. 

Samalla rannikolla kulkee pieni, todella pieni juna lapsekkaan kapeaa rataa pitkin, sen veturinkuljettaja ei voi kyllä työkoneensa koolla leveillä, eikä siellä tarvita konduktööriä, sillä kukaan ei mahtuisi siellä kävelemään ja lippuja tarkistamaan.

Ennen vaunun hakemista kävimme myös katsomassa The Battle of Britain-muistomerkkiä, joka sijaitsi aivan leirialueemme lähellä. Viimeiset puntamme käytimme hankkimalla pullon  Pirkka-PIMM'Siä, eli Sainsbury's-ketjun omaa merkkiä. Hyvin käytetty, vaikka itse sanonkin. 

Vaunu taas Minin perässä ajoimme Doverin satamaan, ilman matkalippua, mutta kaikki kävi näppärästi. Olimme kymmenessä minuutissa olleet turvatarkastuksessa, ostaneet liput ja ajaneet laivaan, joka lähti tuota pikaa. Puolentoista tunnin kuluttua jo ajoimme Ranskan maaperälle. Doverin linna jäi seuraavaan kertaan.

Kammenpyörittäjä sanoi, ettei tuntunut hassummalta ajaa taas oikeaa puolta, sanan kummassakin merkityksessä. Liikenne oli myös sattumoisin tänään erittäin leppeää ja vähäistä moottoritiellä kohti etelää. Poikkesimme hienolla levähdyspaikalla, jossa voisi yöpyäkin ja muutamia matkailuautoja ja -vaunuja siellä näkyikin jo iltaa viettämässä. 

Me kuitenkin jatkoimme lähelle Amiensia, jonka länsipuolelta olimme valinneet leirialueen. Tämä on mukava yksityisomisteinen paikka, jossa kahden hengen, auton ja vaunun yöpaikka sähköineen ja kolmen tunnin nettiaikoineen maksaa niinkin kohtuullisesti kuin 19 euroa. En yrittäisikään lausua paikan nimeä, se menisi varmasti pahasti pieleen.

Olimme ostaneet itämaisen maistelulaatikon Carrefourista illalliseksemme ja se olikin oikein makoisa lajitelma, jossa oli rapua, kevätkääryleitä ja jotain palleroita, joista emme viimeistäkään syödessä tienneet mitä ne ovat. Lämmitimme pallerot ja pötkylät kätevän matkagrillimme levyllä.

Kammenpyörittäjä oli niin rohkea, että yhdisti itämaiset maut sinihomejuustoon, mitä minä suuresti hämmästelin. Tämäkin kuva saattaa sisältää tuotesijoittelua.

Huomenna suuntaamme Sommen taisteluiden tapahtumapaikoille ja sitten Pariisin liepeille, jossa tapaamme pitkäkorvaisista eläimistä pitäviä blogituttaviamme.