Äärestä laitaan - suunnitelmissa nopeaa ruoanlaittoa

Olen kertonut miten paljon pidän haudutuspadastani ja blogiin on jo kertynyt muutamia postauksia sillä tehdyistä ruokalajeista. Haudutuspadan idea on tehdä homma hitaasti ja kaikessa rauhassa, sillä saa lihapalasta mureaa, kun vaan on ajoissa liikkeellä ruoanlaiton kanssa. Kymmenen tuntia ei ole aika eikä mikään, kun haudutellaan. Nyt olen hommannut toisen ääripään vempeleen, painekattilan, jolla ruoanlaiton pitäisi sujua suit sait sukkelaan, sillä minullahan on usein hyvin kiire, kuten tiedätte. Harkitsin painekattilan ostamista (minuksi hämmästyttävän) pitkään, lähinnä pelkosyistä. Olin nähnyt monet kerrat, miten Australian Masterchefissä amatöörikokit taistelivat hiki päässä painekattiloiden kanssa ollen vaikeuksissa kannen aukaisemisessa. Pudotusuhalta välttyneet kanssakilpailijat heittelivät parvelta neuvojaan, miten höyrypannun saisi auki. Sehän luonnollisesti innosti tätäkin kotikokkia vastaavaan.

Karavaanireissullamme katselin jo Ranskassa painekattiloita ja niitähän olivatkin markettien hyllyt notkollaan. Ne muistuttivat aika paljon niitä edullisia laitteita, joita olen täälläkin germaanimarketissa nähnyt, siipimuttereita ja gummitiivisteitä. Jätin ostamatta. Mielessäni siinsivät Lyypekin Karstadtin talousosasto ja sen mittavat kattilavalikoimat, sekä kohteliaat Frau Müller tai Herr Smichdt, jotka kertoisivat kaiken, mitä tahtoisimme tietää painekattiloista.

Tämä skenaario toteutuikin aivan täsmälleen. Ilmeisesti olimme sen verran potentiaalisen näköisiä asiakkaita, että meille kannatti osoittaa huomiota. Tuota pikaa meille oli myyty Fissler-merkkinen painekattila. Meillä on ahkerassa käytössä samanmerkkisiä teräskattiloita, olemme kyseisiin kattiloihin erittäin tyytyväisiä, joten hylkäsimme toisen lempimerkin, Silitin, painekattilat ostomielessä. Ne ovat kyllä kauniita nekin kirkkaissa väreissään. Koska valitsemamme kattilan ohjekirja oli mystisesti kadonnut, eikä löytynyt Fraun, eikä Herrn toimesta, meille tarjottiin merkin yleistä opaskirjasta ja kymmentä prosenttia alennusta. Kyllä me sen verran Vileneitä olemme, että tarjous kelpasi. Saimme vielä muutaman kerran demonstraation siitä, miten kannen tulee napsahtaa suljettaessa ja avattaessa, nyökyttelimme, että ah ja sehr schön.

Kattilan koon valitseminen oli hieman vaikeaa. Olisin tietysti halunnut malliston suurimman, mutta alan jo muistaa, etten kokkaa kovin suurelle porukalle. Toisaalta mitään pikkukippoakaan ei kannata ostaa, joten päädyimme viiden litran kattilaan.

Kammenpyörittäjässä on olemassa tiettyjä insinöörimäisiä piirteitä, joita minusta tyystin puuttuu. Häntä kiinnostaa tietää, miten uudet inkkeet toimivat ja miksi. Minulle kelpaa yleensä se, että kattila nostetaan tulelle ja sitten otetaan jo lautaset ja servetit esille. Kammenpyörittäjä meni jopa niin pitkälle, että etsi netistä juuri kyseisen höyrypannun ohjekirjan ja referoi sen minulle eräänä heinäkuisena iltana heti kohta karavaanireissun jälkeen. Sanomattakin on selvää, etten kuunnellut enkä omaksunut mitään informaatiota. Eilen sitten minuakin kiinnosti ja olin nyreissäni, kun en itse löytänyt kyseistä dokumenttia tuosta vaan. Onneksi henkilökohtainen tiedonhankkijani ja koti-insinöörini oli paikalla ja etsi manuaalin minulle ja jopa tulkkasi sen lontoosta suomeksi. Teimme jännittävän koeponnistuksen niinkin vaativalla tavalla, kuin keittämällä pari litraa vettä painekattilassa. Oli se jännittävää. Kurkistelin kattilan kannessa olevaa venttiiliä ja laskin minuutteja, sekä mietin mielessäni, että paljonko maksaa laivamatka Saksaan, jos kattilaa pitää lähteä vaihtamaan. Ei tarvinut. Vähän harmillista, sillä Lyypekissä voisi kyllä lähteä taas käymään.

Osasimme päästää höyryt kattilasta ja tarkoitus oli valmistaa siinä jo eilen ruokaa, mutta ilmeni, ettei kotona olisi päivällisaikaan muita kuin minä. Siirsin varatut lihapalat jääkaapista nollalaatikkoon ja muutin ranskalaispäivällissuunnitelmat ranskalaisleivonnaissuunnitelmiksi. Tänään kotona onkin enemmän väkeä, on Alikersantti, Uunituore Aikuinen, Nuori Morsian, Kammenpyörittäjä ja minä. Meille kaikille aion loihtia painekattilassa burgundinpataa. Ainekset ovat valmiina, ohje on mielessä kirkkaana. Ainoastaan kello on liian vähän, sillä ruoan valmistaminen ei tule sitten viemään kuin pienen hetkisen verrattuna crock-pot-hommiin.

Tein burgundinpataa ensimmäisenä blogikesänä, enkä sen jälkeen ole tehnytkään, ellen aivan väärin muista. Toisinto uudella valmistustavalla ei siis olisi haitaksi nyt, kun tämänvuotinen Ranska-haasteemme ja Tour de France ovat loppusuoralla. Varmuuden vuoksi teemme höyrypannuhommat ulkona, mutta kyllä minua hieman jännittää, mitä lautasille loihtiutuu tänään. Tuloksista tuonnempana.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.