Mitä meillä ei ennen ollut, mutta nyt on

Reissujen parhaita puolia ovat tuliaiset, olen niistä monet kerrat kertonut minilomasten jälkeen. Tällä kertaa olimme liikkeellä omalla ajoneuvolla ja kuljetuskapasiteettia oli lentokonereissuja huomattavasti enemmän. Eilen kun saavuimme kotiin melkein kolmen viikon turneelta, oli koti hyvässä järjestyksessä ja saimme kehua kotimiehemme maasta taivaaseen. 

Kun kaikki tavarat oli kannettu sisälle taloon, oli järjestys tiessään. Kodinhoitohuoneessa, joka myös pantryna tunnetaan, sijaitsi ensimmäisen kategorian pyykkivuori ja keittiönpöytä peittyi ruoka- ja keittiötarvikkeisiin. Ei toivoakaan, että olisi mahtunut illallistamaan ääreen, vaan söimme suosiolla ulkona terassilla, sillä sääkin oli mitä parhain. 

Tänään olemme sijoitelleet tavaroita kaappeihin ja laatikoihin ja mahdollisuuksien rajoissa on jo syödä päivällistä keittiössä tänään. Nyt ei tarvitse ostaa suolaa, tomaattituotteita, jauhoja, öljyjä tai pastaa aika pitkään aikaan. 

Olen jo pitkään suunnitellut painekattilan ostamista, vaikka ajatus painekeittelystä on minusta todella pelottava. Nyt rohkaisin mieleni ja ostin Lyypekin Karstadtissa Fisslerin kattilan. Nyt vain pitäisi ostaa joku possunpää ja ruveta keittelemään. Otan vastaan vinkkejä painekattilan käytöstä.

Muuten sitten toimme PIMM'Siä, kuten olen saattanut jo mainita, viiniä ja vähän olutta, pesuaineita, mausteita ja pientä keittiösälää, joista mainittakoon vaikka laardineula ja pasta-aterimet. En tiennyt tarvitsevani laardineulaa, mutta nyt minulla on sellainen. Myös ruokien tarjoilulämpöisenä pitämiseen tarkoitettu astia pääsi kyytiimme ja monta pyöränpenkkien suojusta ja soittokelloa. Vaatteita emme ostaneet paria tuliaispaitaa  ja ennakkosynttärilahjaa lukuunottamatta. Kammenpyörittäjä osti Bakewellissä SplashMaps-firman painaman silkkihuivin, jossa oli L'Eroica Britannian reitti. Huivit oli myyty jo loppuun, mutta lupasivat lähettää sen hänelle kotiin. Huivi olikin jo odottamassa, kun tulimme kotiin. 

Tour de Francen toinen etappi Yorkista Sheffieldiin on meneillään. En vieläkään ehdi kokkailla ranskalaista (eikä Kammenpyörittäjän mukaan tarvitsekaan ennen kuin kisaa käydään Ranskan maaperällä), vaan kaivoin tuhtia ragùa pakastimesta alikersantin ruokkimiseen  ennen hänen varuskuntaan palaamistaan. Iltasella avaamme pullon ranskalaista viiniä ja jonkun Kammenpyörittäjän ulkojuustoista, jotka ovat nyt pakattuina moninkertaisiin muovipusseihin. On sen verran lämmin sää, että ulkojuusto syödäänkin ulkona, ei puhettakaan, että niitä tuoksuja päästettäisiin sisätiloihin. 

näistä opiskelemme lisää englantia, ranskaa ja saksaa