Savoilua

Eilen siirryimme kohti itää, mietimme koska olemme olleet Savonlinnassa viimeksi ja ilmeisesti siitä on noin 10 vuotta, ellei enemmänkin. Kävimme silloin Olavinlinnassa poikien kanssa, he olivat tuolloin otollisessa ritarileikki-iässä, joten jokainen kohdalle osuva linna oli mieluisa käyntikohde. 

Ennen Savonlinnaan saapumista teimme pienen mutkan ja poikkesimme Juvalla TeaHouse of Wehmais-nimisessä paikassa. En ihan ymmärrä, miksei paikan kohdalla ollut sitä viimeistä kylttiä. Löysimme kuitenkin perille, vierailimme myös hieman hämmentävässä Butiken på Landet-kaupassa. Hämmentävyys hälveni, kun luin paikasta hieman lisää kotisivuilta. 

Teehuone oli sievä, kuin pieni prinsessa (taas) ja siellä oli todella ystävällisiä nuoria naisia töissä. He kyllä huhkivat töitä ihan tosissaan, kun ihmiset halusivat teetä ja syötävää melkoista kyytiä. Me tilasimme Cream Tea-menut, koska aamiaisesta oli vasta melko vähän aikaa. Menuun kuului skonsseja mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa ja asiakkaan valitsema tee. Minä otin Kiss Me Kate-nimistä teetä, Kammenpyörittäjä Gunpowderia. Skonsseissa sanottiin menevän 10-15 minuuttia, sillä ne paistetaan tilauksesta. Emme pistäneet odottelua pahaksemme. 

Kummankin tee oli hyvää ja kun skonssit saapuivat, ne olivat kyllä niin lähellä täydellistä, mikäli me mitään hyvistä skonsseista ymmärrämme. Naapuripöytiin kannetut kolmioleivät, kakut ja muut herkut näyttivät myös hyviltä. Ostimme mukaan Kiss Me Kate-teetä.  Ajatus käydä Juvalla teellä tuli aikoinaan mm. sauvajyväsen kirjoitettua paikasta postauksen.

Teeskentelyn jälkeen ajoimme loppumatkan Savonlinnaan ja siellä Camping Vuohimäkeen. Tämä on ällistyttävän suuri alue, jossa on paljon korkeuseroja. Hassua, että äitini ja isäpuoleni olivat täällä juuri muutamia öitä, mutta jatkoivat aamulla matkaansa. Kaikkea sitä on valmis tekemään, ettei tarvi nähdä sukulaisia. Emme jääneet leirille hapantumaan, vaan otimme mukaan pääsyliput ja lähdimme kaupungin keskustaan.

Söimme alkukesästä Sillä Sipuli-blogin Merituulin ja Jukan suosituksesta helsinkiläisessä Ravintola Passiossa ja pidimme todella paljon. Merituuli muistutti, että saman omistajan paikka Savonlinnassa olisi myös kokeilemisen arvoinen, nimittäin Huvila. Laitoin heti paikan muistiini ja kun ilmeni, että olisimme savostelemassa nyt heinäkuussa, otin yhteyttä Huvilaan ja kyselin pöytävarausta. Arvasin, että oopperajuhlien aikaan kiirettä piisaa, mutta saimme pöydän toivomallemme ajalle. 

Omistaja Jussi Hukkanen tervehti meitä jälleen omaan jäyhään tapaansa, tunsimme itsemme tervetulleiksi. Ruokavalinnat oli harvinaisen nopeasti tehty, lista oli kompakti, mutta houkutteleva, kumpikin tiesi heti mitä tahtoisi. Aloitimme jokirapukeitolla ja nieriällä. Minun jokirapukeittoni sisälsi myös haukipullan. Keitto oli kauniin väristä ja sattumia sopivasti, pidin kovasti puolesta haukipullastani, toisen puolen söi Kammenpyörittäjä, sillä vaihdoimme annoksia puolivälissä läpi aterian. Kammenpyörittäjän nieriä lisukkeineen oli mainio annos sekin, kielsimme toisiamme nuolemasta lautasta puhtaaksi.

Pääruoaksi valitsin epäröimättä hevosta ja Kammenpyörittäjällä oli kala-ei-ole-kaveri-vaan-sapuska-päivä ja hän söi päivän kalana paistettua siikaa. Hänen annoksensa tuoksui ihanasti vaniljalle ja maistuikin sopivasti. Minun heppani oli mureaa kuin mikä ja aniskastike jännää. Taaskaan ei paljon tiskattavaa jäänyt. 

Jälkiruoasta olisi voinut tulla riita, sillä minä olin jo etukäteen päättänyt, että Jonnan suosituksesta haluan maistaa portterikakkua, mutta Kammenpyörittäjä ehti valita sen. Otin sitten salmiakkivanukasta ja kirsikkasorbetia. Ei valittamista, todellakaan. 

Juomina nautimme ravintoloitsijan maahantuomia mainioita viinejä ja valmistamia oluita, tällä kertaa vain parin lasillisen verran, ettei loppuillan ohjelman aikana nukuttaisi liikaa.

Tämä postaus on liitetty välilehdelle Valmiissa pöydissä, josta löytyvät muut ravintolapostauksemme.

Huvila on mukava pienen kaupungin ravintola, jossa saa ilahduttavan aitoja makuja ja hienostuneita annoksia nenänsä alle kesäkuukausina. Lisäksi tarjolla on toisinaan livemusiikkia. Tarjoilu oli letkeää ja ystävällistä ja meitä miellytti omistajan piipahtaminen pöydässä juttelemassa. Pariisilaisessa bistrossa syömäämme mainiota ateriaa ilahduttavasti muistuttava tämänpäiväinen setti maksoi 142 euroa, mikä on edullinen hinta, kun ottaa huomioon miten sopivasti tulimme ruokituiksi.

Seuraavana oli vuorossa hengenravintoa, sillä meillä oli liput  Madama Butterfly-esitykseen. Emme kumpikaan olleet aikaisemmin käyneet Savonlinnan oopperajuhlilla, minä olin nähnyt Madaman Finnkinon oopperasarjassa, jossa esitetään suoria lähetyksiä MET:n esityksistä. Niinpä tiesin suunnilleen kuinka paljon nenäliinoja tarvitaan. Esitys oli lähes täyteen myyty, onneksi alkuviikon helle oli hellittänyt ja katsomossa oli oikein sopivan lämmintä. Pidimme esityksestä ja etenkin loppukohtaus oli vaikuttava. 

Katsoimme ennen nukkuaikaa Eurosportilta Tour de Francen kuudennen etapin koosteen. Etappia ajettiin meille mieluisalla Champagnen alueella. Vettä näkyi taas satavan ja ajajia meni nurin tuon tuostakin. Lopun kirin voitti tällä kertaa Gorilla, Lotto-Belisolin Andre Greipel, joka ei olekaan hetkeen ollut kirimittelöissä ykkönen. Kokonaiskisaa johtaa edelleen Astanan Vincenzo Nibali.