Aurinkoleipä aamiaiselle

äitienpäiväruusuni on äitynyt eloon!

tämänvuotinen maissikihara

Olen käynyt jotenkin löperösti kaupassa viime aikoina. Jääkaapissa on juustoa vaikka kuinka paljon, mutta leipää ei ole talossa lainkaan. Pitäähän aamupalalla olla jotain juuston alle, joten leivoin jo varhain leivän, joka kutsun aurinkoleiväksi. Tein sen tapaisen viime vuoden syksyllä töissä, mutta siellä ei ollut riittävästi aikaa kohottamiseen. Nyt annoin taikinalle tarpeeksi aikaa. Ohje ei ole mistään erityisesti peräisin, eikä nimelläkään ole mitään muuta merkitystä, kuin että se kuulosti kivalta. 

Aurinkoleipä

• 5 dl vettä
• 1 pussi kuivaa hiivaa (7g)
• 3 rkl hunajaa
• 2 tl suolaa
• 0,5 dl oliiviöljyä + vähän voiteluun
• n. 12 dl vehnäjauhoja 
• seesaminsiemeniä

Lämmitä vesi ja sekoita siihen kuivahiiva, suola, hunaja ja noin 2 dl jauhoja. Sekoita vispilällä velli tasaiseksi. Jos sinulla on aikaa, anna hiivan hieman ottaa vauhtia vellissä. Lisää jauhoja muutamassa erässä ja vaivaa taikinaa, kaada mukaan öljy ja vaivaa lisää. Taikina saa jäädä melko pehmeäksi, ripottele sen pinnalle hieman jauhoja ja peitä kulho pyyhkeellä. 

Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi ja kumoa se jauhotetulle leivinlaudalle. Työstä taikinaa vain sen verran, että siitä muodostuu pehmeä pyöreä pallo, jonka nostat jauhotetulle leivinpaperille. Ripota taas jauhoja pinnalle ja peitä leipä pyyhkeellä. Anna sen taas nousta noin puoli tuntia. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Taputa pullea leipäpallo vähän litteämmäksi ja paina sen keskelle stanssilla, tai jollakin muulla pyöreällä, teräväreunaisella astialla jälki taikinan pohjaan asti. Tee terävällä veitsellä viillot reunaosaan, ensin vastakkain ja sitten kulmittain niin, että sinulla on neljä samankokoista sektoria. Jaa ne vielä viilloilla kolmeen osaan, jolloin sinulla on keskiympyrä ja 12 sektoria. Voitele leivän pinta oliiviöljyllä ja ripota päälle seesaminsiemeniä tai muita mieluisia "roskia". 

Paista leipää noin 25-30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen ja kopauttaessa leivän pohjaa siitä kuuluu kumea ääni. Ei nyt mikään kirkonkellon kumahdus, mutta sellainen sopiva muks, tiedäthän? Ja sitten ei kun syömään, keskimmäisen palan saa ottaa ensin, jos näpit kestää!