Helteisessä etelässä

Minä en erityisesti pidä aurinkolomista, mutta minkäs teet kun reissussa vaan paistaa ja on hellettä? Eihän siinä auta muu kuin olla hyvillään, vaikka hampaat irvessä. Käväisimme Kammenpyörittäjän viimeisellä lomaviikolla minilomasella Virossa. Kysyin häneltä lauantaina, että lähtisikö hän kanssani Tallinnaan tiistaina, eikä hän vastannut kieltävästi. Niinpä minä räätälöin reissun logistiset, majoitukselliset ja kulinaariset osuudet. Liityin talvella hetken heikkoudessa Tallink-Siljan kanta-asiakkaaksi, vaikken periaatteessa tahdo olla kenenkään tai minkään kanta-asiakas, paitsi Coffean, mutta siihen ei tarvitakaan kanta-asiakaskorttia, eikä joudu ottamaan alennusta. 

Nyt laivayhtiön kortista oli ihan hyötyäkin, luulen saaneeni pienen sillä pienen alennuksen laivamatkoista. Majoituksen etsin booking.com:n kautta ja tärkein kriteeri oli ilmastointi. Olimme aiemmin jutelleet, että olisi kiva mennä joskus johonkin Tallinnan pienistä, yksityisistä hotelleista, mutta näillä helteillä en tahtonut ottaa riskiä tulikuumasta huoneesta. Niinpä valitsin huoneen yhdestä Tallinnan korkeista rumiluksista, Radisson Blu Hotel Olümpiasta. Siellä luvattiin olevan koneellista jäähdytystä.

Talvella harrastimme risteilytyyppistä hidasmatkailua nukkumalla minilomasen ensimmäisen yön laivassa, nyt emme sellaiseen enää päätyneet, vaan menimme nopeammin Suomenlahden ylitse, kahdessa tunnissa Star-nimisellä paatilla, jonka uumeniin mahtui melkoiset määrät kaltaisiamme innokkaita turisteja ajoneuvoineen. Myös jonkun verran ulkomaalaisia pyrki pois Suomesta ja Viro heidät ottikin avosylin vastaan.

Tallinna oli saanut kesäisen ukkosmyrskyn niskaansa juuri sillävälin, kun me istuimme autoissamme odottamassa laivasta ulospääsyä. Kun ajoimme maihin, asvaltti höyrysi ja ilma oli lämmin. Käänsimme auton katon alas ja nostimme luun ulos. Hotelliin pääsi samantien, koska saavuimme maahan vasta iltapäivällä ja pysäköimme näppärästi hotellin takana olevalle isolle parkkialueelle. Pidin viiden euron vuorokausimaksua pysäköinnistä edullisena. Varaamani huone oli ilmeisen edullista settiä, sillä se sijaitsi vain viidennessä kerroksessa, kun kaikkiaan kerroksia taisi olla 21. Viidennestäkin näki ihan mukavasti vanhaankaupunkiin. 

Meillä oli illaksi pöytävaraus MEKKiin, kävimme sitä ennen pienellä kävelyllä keskustassa, jonne käveli hotellista vartissa. Turisteja tuntui olevan todella paljon verrattuna tammikuun vierailuumme, etenkin suomalaisia oli pilvin pimein. Asetimme  molemmat tulossa olevat illallispaikat mieltemme kartoille kulkemalla niiden ohitse. Samoin kävelimme talvisen hyvän ruokakokemuksen tarjonneen Riben ohitse. Todella monilla ravintoloilla on nyt kesällä terassit vanhankaupungin kaltevilla kaduilla tuoden muutamia tai paljonkin lisää asiakaspaikkoja. Eipä näytä tuottavan minkäänlaista ongelmaa, liikenne ja turistivirrat mahtuvat kulkemaan, mutta kapasiteettia saadaan kasvatettua kesäksi huomattavasti.

Sen pistimme hieman apeina merkille, että hyvien ravintoloiden terassit ja salit olivat aika tyhjiä, tai asiakkaita oli lähinnä oluella. Rahaahan sillä oluellakin kerätään, mutta olisi ollut kiva nähdä ulkomaalaisia syömässä näissä monissa hyvissä ravintoloissa. Enhän minä tietenkään tiedä, josko he myöhemmin menivätkin syömään, pizzapaikoissa ainakin näytti täydemmältä. 

Olin kuullut hyvää Restoran MEKKistä mm. ystävältäni sauvajyväseltä ja tein varauksen ravintolaan tuoksi tiistai-illaksi kello kahdeksaksi. Eipä olisi ollut varaus tarpeen, sillä ravintolassa oli vain muutamia asiakkaita. Tietysti on siltikin hyvä tehdä varaus, jos toivoo pääsevänsä jonnekin varmasti, onhan se ravintolallekin hyvä tietää, että jotkut ovat varmasti tulossa. Olin katsonut meille netistä valmiiksi ruokalistaa ja ehdotin Kammenpyörittäjälle, että ottaisimme keittiömestarin menun, jossa oli neljä ruokalajia viineineen. Tästä ei paperilistassa ollut mainintaa, mutta kysymällä se löytyi erikseen painettuna. Samoin saimme tietää, ettei siinä mainittua ankkaa ollut saatavilla, mutta voisimme valita jonkun muun mieleisen pääruoan listalta. 

Aloitimme aterian lasillisella samppanjaa. Jos olisimme lukeneet menun tarkemmin, olisimme huomanneet, että ensimmäisen ruoan kanssa oli tarjolla cavaa. Olisimme ehkä ottaneet jonkun muun alkujuoman, mutta eihän samppanjaa voi toisaalta koskaan olla liian usein lasissa. 

Ensimmäinen ruokalaji oli graavikuhaa rapealla näkkärillä mätikastikkeen ja itujen kanssa. Annos oli kahden suupalan kokoinen herkku, jossa maistuivat meri ja raikkaat kasvikset. Viini oli espanjalaista Pares Balta Cava Brutia ja kaato oli reippaanlainen kahden suupalan annokselle.

Toisena ruokana oli lampaanfilettä salaatilla. Annoksen pohjalla oli haudutettua munakoisoa ja mukana paahdettua tomaattia sekä pieniä vuohenjuustopallosia. Minun annoksessani oli pari viipaletta lammasta, joissa luonnehdinta pink jäi vähän tavoitteesta, mutta muuten annokset olivat hyvät. Viininä laseissamme oli espanjalaista punaista. 

Pääruoaksi Kammenpyörittäjä valitsi naudan pihvin ja minä possua. Pihvin kypsyysastetoivetta ei kysytty, mutta se oli kyllä melkoisen sopiva Kammenpyörittäjän makuun. Ilmeisesti kummankin annoksiin sovitettiin  valitsemamme korvikkeet alkuperäisen ankka-annoksen lisukkeiden päälle, sillä muuten annokset eivät kuulostaneet varsinaisilta listan annoksilta. Niissä oli samanlaiset kasvikset, mm. parsaa. sokeriherneitä, paahdettuja perunoita ja tomaatteja. Minun possuni oli listasuomennoksen mukaan haudutettua sianlihaa ja sitä se olikin. Tulkkasin sen olevan kylkeä, mutta siinä oli niin paljon pehmeää, jopa löllöistä rasvaa, että sen kuorin annoksestani lautasen reunalle. Possunliha itsessään oli mureaa ja mukavan makeaa. Meillä oli sama viinikin kummallakin, menun mukainen Pinot Noir. 

nautaa

possua

Jälkiruoan kanssa otimme kahvit ja se oli onnistunut valinta, sillä espressot olivat pätevät ja hyvät. Jälkiruoka itsessään oli todella raikas päätös aterialle, marinoituja mansikoita ja mustaherukkajäätelöä. Pidimme kovasti. 

Tarjoilu oli ripeää ja ystävällistä, joskin hieman kielimuurin hankaloittamaa. Siitä otamme itsekin tietysti syyn niskoillemme, mitäs emme osaa ollenkaan viroa. Koska ravintolassa oli vain muutamia asiakkaita meidän lisäksemme, emme joutuneet odottamaan pitkiä aikoja, muttei tahti ollut toisaalta liian nopeakaan. Neljä ruokalajia, neljä viinilasillista ja kahvit maksoivat kahdelta hengeltä noin 130 euroa. Voimme lämpimästi suositella Restoran MEKKiä, jos joku kysyy vinkkejä Tallinnassa illastamiseen. 

Liitän tämän postauksen Campasimpukka-blogin yläreunasta löytyvälle välilehdelle Valmiissa pöydissä, josta löytyy muita ravintolakokemuksiamme.

Halusin lähettää Jekkutytölle kuvan tästä penkistä ja kuvittaa viestin tutuin "senkin sika"-huudahduksin, mutta Kammenpyörittäjä oli ilonpilaaja ja huomautti, että penkillähän istuu lehmä. Onko se nyt niin tarkkaa?

Kävelimme edelleen helteisessä Tallinnan illassa Olümpiaan nauttimaan koneellisesta ilmastoinnista ja asetuimme vatsojemme viereen. Televisiosta tuli kotoisasti YLEn uutisia ja säätä. 

Hienot puomit!