Korkealta näkee kauas - näköaloja Tallinnassa ja Helsingissä

Viimeistä Tallinna-päivää olimme suunnitelleet ostospäiväksi, mutta kuten kerroin, meillä ei oikein ollut ostosintoa. Niinpä käytimme ajan toisin, meillä oli edessämme monta tuntia ennen kuin laiva lähtisi Suomeen iltasella. Jätimme aamulla mukavan viileän Radisson Blu Olümpian taaksemme ja suuntasimme ensin Toompealle, jossa kävelimme aamuhelteisiä, vielä rauhallisia katuja katsellen pari kirkkoa ja muita vanhoja rakennuksia. Mäeltä oli hyvät näköalat alas kaupunkiin ja ympäröiviin maisemiin. Emme ostaneet villaisia matkamuistoja, meitä ei paleltanut lainkaan.

Aleksanteri Nevskin katedraali

Tallinnan Tuomiokirkko

Seuraavaksi ajelimme kaupungin itäpuolelle Piritan luostarin raunioita katsomaan. Siellä järjestetään vuosittain Birgitta Festivaali, jonka katsomoa ja lavaa juuri oltiinkin rakentamassa, sillä festivaali on myöhemmin tällä viikolla.

Toinen itäpuolen nähtävyys, jossa kävimme oli Tallinnan TV-torni. Tutkailin sivuja etukäteen ja keksin ainakin kaksi juttua, jota emme kokeilisi: äärelläkävely ja köysilaskeutuminen. Huristimme nopealla hissillä näköalatasenteelle, jossa oli sisätiloissa mielenkiintoinen näyttely ja pyöreitä kurkistusreikiä suoraan alas lasin läpi, pikkuisen huimasi katsoa niistä maankamaraa. Kävimme tietysti myös parvekkeella katsomassa maisemia verkon läpi, autereisella säällä ei aivan Suomeen asti näkynyt, mutta Tallinna ympäristöineen kyllä mainiosti. Kaupungin ympärille levittäytyy hämmästyttävän suuria kerrostaloalueita, mikä sai miettimään, että paljonkohan se Tallinnan asukasluku onkaan. Tornin ravintolaan emme tutustuneet muuten kuin parvekkeelle keittiöstä tulevien tuoksujen muodossa.

Iltapäivällä kävimme vielä lounaalla Tallinnan vanhankaupungin reunamalla sijaitsevassa Chedissä. En tiedä mikä henkinen ähky vallitsi, mutta emme oikein jaksaneet innostua ravintolasta, vaikka tilaamamme ruoka olikin hyvää. Osaksi tämä taisi johtua siitä, ettemme tilanneet kuin yhden ruokalajin kumpikin ja toisekseen suuren ravintolasalin tyhjyys päiväaikaan latisti myös hieman tunnelmaa.

Paluulaivamme oli varmaan melkoisen täynnä, sillä autokaistoilla riitti ajoneuvoja. Näimme muutamia hämmästyttäviä suorituksia satama-alueella. Sinne voi tilata valmiiksi alkoholijuomia, eikä kyllä uskoisi kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen. Tai sitikkaan. Ajo-ominaisuuksille voi kyllä sanoa heipat.

vain lääkkeeksi 

Meillä oli alunperin tarkoitus palata samana iltana kotiin asti, mutta mielihän on ihmisellä, jotta sitä voi muuttaa. Jäimmekin Helsinkiin yöksi. Harrastin tavanomaista hotellibingoa, vaihdoin vielä viimetingassa majoituspaikkaa, sillä huomasin hyvän tarjouksen Hotelli Tornista, jossa emme koskaan olleet vielä yöpyneet. Siellä olikin mukavaa entisaikaista charmia yleisissä tiloissa ja osin huoneissakin.

Poistimme myös aukon sivistyksestäni ja pyörähdimme drinkeillä Ateljee Barissa. Näköalat olivat hienot iltaiseen Helsinkiin ja Kir Royal maistui hyvältä. Muuten varmaan olisi ollut hiljainen ja rauhallinen yö, ellei naapurissa olleesta hedelmähotellista olisi joku iloinen miekkonen huudellut läpi yön megafonilla filosofisia mietelmiä elämästä ja esittänyt kutsuhuutoja niin tytöille kuin pojillekin. Vielä aamulla seitsemältä hän viimeisen kerran hihkaisi Helsingin aamuun.

Tornin aamiainen oli paras aikoihin syömämme hotelliaamiainen. Munakokkeli oli kermaisan pehmeää, kahvi hyvää ja leikkeleet ja juustot oli aseteltu nätisti, niin että niitä sai otettua ilman, että taakse kertyy jonoa. Ei tietoakaan toisiinsa liistrautuneista siivuista. Oli myös kätevää pysäköidä aivan lähelle kadun varteen, saavuimme niin myöhään, että tilaa löytyi helposti, eikä pysäköinti enää maksanut  ja alkoi vasta aamuyhdeksästä taas maksaa. Pyörähdimme aamulla Stokkalla ostamassa lippuja syksyn kulttuuririentoihin ja sekin hoitui samalla pysäköinnillä. Tornissa voisi toistekin olla yötä.

Kotimatkan teimme tavallisuudesta poiketen nelostietä välttäen. Piipahdimme Hyvinkäällä caravanliikkeessä tarkistamassa käytettyjen matkailuautojen valikoiman, mutta poistuimme edelleen etsintämoodissa. Viimeinen etappi ennen kotia oli Höyry-Galleria Korpilahdella. Siellä avautui juuri perjantaina Päivi Hintsasen ja Timo Sälekiven yhteisnäyttely. Minä en ollut koskaan aikaisemmin käynyt Höyry-Galleriassa, se oli erittäin viehättävä paikka. Loppumatkan ajelimme sitten rallikansan kanssa yhtämatkaa, näimme muutamia ralliautojakin ja se riitti kyllä hyvin rallinälkäämme, joka oli melkoisen pieni.

Kaikki tämän reissun kuvat on otettu uudella pikkukamerallamme, Nikon 1:llä. Se on osoittautunut aika päteväksi pikkuvempeleeksi, kunhan vain oppii, ettei ole etsintä, jonka läpi katsella.