Humppa is a serious thing

taskumatsuuni ei kuulu kauppaan

Kuten blogin lukijat jo saattavatkin tietää, pidämme itseämme suurina taidemusiikin ystävinä. Mikään ei piristä niin hyvin kuin laadukas konsertti, joka koostuu ainoastaan humpasta, korkeintaan yksi jenkka voi olla mukana. Ensi viikolla saamme taas nauttia annoksen korkeakulttuuria, kun suosikkiyhtyeemme Eläkeläiset esiintyy suomalaisessa taiteen mekassa, Tavastialla. Olimme lippuluukulla niin höveleitä, että ostimme omien lippujemme lisäksi toisen parin lippuja voidaksemme tarjota jollekulle kiinnostuneelle mahdollisuuden osallistua tähän hienoon tilaisuuteen. Kyseiseen konserttiin kyllä taitaa edelleen saada lippuja, joten emme ehkä elvistele tämän olevan ainutlaatuinen tilaisuus, mutta tilaisuus nyt kumminkin. 

Siispä, jos sinua huvittaisi mennä 10.9. Tavastialle humpalle, niin ilmineeraa siitä meille kommentilla tai sähköpostilla (campasimpukka@gmail.com) 3.9. klo 18 mennessä. Liput saa joko iäti muodikkaana twin-settinä (ilman helmikaulanauhaa) tai solona, jolloin toinen lippu lähtee jollekin toiselle. Leikittelen mielessäni ajatuksella humppasokkotreffeistä, mutta se taitaa mennä jo liian pitkälle. Olisi kyllä hienoa, jos tästä seuraisi Suomen kenties ensimmäinen humppa-avioliitto ja pari pientä humppatenavaa muutaman vuoden kuluttua. 

Tähän ei liity mitään kilpailua, eikä sitten muitakaan ehtoja, enkä vielä tiedä, millä perusteella valitsemme lipunsaajan, mikäli sellainen tai sellaisia ilmaantuu. Pikkuisen kyllä pelkään sähköpostini tukkeutuvan, joten varuiksi jo tyhjentelin sitä etukäteen. Toimitamme liput ex-Itellan kautta, jopa minä skeptikkona uskon niiden ehtivät perille ensi viikon keskiviikoksi. Kunhan saamme päätettyä lippujen saajan, ilmoitamme hänelle asiasta heti silloin keskiviikkoiltana yhteystietojen vaihtamista varten. Jätä siis joku tunnistetieto, jos emme ole jo ennalta tuttuja.

Helsingistä (jossa Tavastia sijaitsee, siitä aasinsiltarumpu) muistui mieleeni, että Kammenpyörittäjä oli viime viikolla nauttimassa samaista opetusta, jota minäkin sain toissaviikolla. Hänelle sattui huonommat viikonpäivät, kuin minulle, joka olin isolla kirkolla ke-pe. Hän oli alkuviikosta ma-ke. Varsinaisen opetuksellisen osuuden jälkeen maanantai-ilta on huono kaikkea kulttuuripitoista ajatellen ja moni ravintolakin on ansaitulla vapaapäivällä. Elokuviin sentään pääsi ja Kammenpyörittäjä kävi katsomassa elokuvan, jonka minä olisin nukkunut alusta loppuun, joten en ollut kauhean kateellinen. 

Tiistai-ilta oli sitten jo parempi ilta, sillä simulatsioonit olivat ohitse kolmen maissa ja Kammenpyörittäjä pääsi siirtymään kohti Helsinkiä jo paremmissa ajoin. Helsingissä riittää kyllä katsomista ja näkemistä vaikka kuinka paljon, kun viitsii vähän kävellä ja käyttää julkisia siirtymisiin. Caffecentralen oli sulkenut ovensa aikaisemmin kuin nettisivuilla luvattiin, joten espresso jäi saamatta.

tämä ei ollut Kammenpyörittäjän hotellihuone

Jossain vaiheessa iltaa, kun asianmukaiset toimet oli hoidettu (mm. poljinhäkkien vaihto pyöräilytuttavan kanssa) Kammenpyörittäjä kysyi minulta kotoperäistä vinkkiä illallista ajatellen. Ehdotin, että hän  piipahtaisi Passiossa kysymässä mahtuisiko yksinsyövä johonkin nurkkaan ja sehän onnistui. Passiossa oli tuolloin tiistai-iltana vilkasta, muutaman tutun paikan ohitse kävellessään Kammenpyörittäjä näki sangen hiljaisia saleja, Juuressa kyllä oli näyttänyt olevan huisketta. Kammenpyörittäjä söi Passiossa kolmen ruokalajin lyhyen menun Jussin valitsemilla oluilla ja kertoi olleensa ruokaan oikein tyytyväinen. Olin hieman kateellisempi kuin edellisillan elokuvakokemuksesta.