 |
| tattitapasvuori |
Minä tunnistan kaksi sientä, joista kumpikin on myrkyllinen. Kyllä minä oikeasti tunnistan punaisen kärpässienen ja korvasienen lisäksi kantarellin, mutten koskaan ole nähnyt luonnossa yhtäkään. En vain huomaa sieniä. Lauantaina meillä piipahti kaupungin eteläisemmästä kaupunginosasta luimupupulan väkeä. Matkallaan he olivat poimineet pussillisen sieniä, joista sain valita tuliaisiksi muutamia. Minulle kerrottiin niiden olevan tatteja ja luulen, että olisin voinut arvata oikeinkin, jos olisin yrittänyt. Otin kuusi pientä yksilöä ja laitoin ne jääkaappiin. Tänään tein niistä tapasannoksen, johon käytin viisi saamistani sienistä. Yksi näytti minusta vähän huonolta, joten en ottanut riskiä. Otin vinkkiä annokseen täältä.
Sieniä ja kinkkua leivällä-tapas kahdelle
- 5 pientä tattia viipaleina
- 2 valkosipulin kynttä viipaleina
- 5 ohutta viipaletta ibérico-kinkkua silppuna (alkuperäisohjeessa oli serranoa)
- 1 rkl oliiviöljyä
- 0,5 dl valkoviiniä
- suolaripaus ja pippuria
- tuoretta timjamia
- pala patonkia tai vehnäsämpylä/syöjä
- aiolia
Paista pannulla valkosipuliviipaleita 2-3 minuuttia. Lisää pannulle sieniviipaleet, ripauta niille pikkuisen suolaa ja paista niitä, kunnes ne ovat kauniin kullanvärisiä. Ripottele pannulle tuoretta timjamia. Lisää pannulle vielä kinkkusilppu ja paista sitäkin muutamia minuutteja. Lopuksi kaada viini pannulle ja anna sen kiehua melkein olemattomiin. Voitele leipäpala aiolilla ja nostele sieni-kinkkuseosta aiolin päälle. Pyöräytä pinnalle pippuria ja koristele vielä muutamalla timjaminoksalla. Tarjoile kylmän valkoviinin kanssa, tai juo vaaleanpunaista limonadia, kuten minä, jolla on vielä töihinmeno edessä tänään. Kiitos luimupupulaan sienistä!
Olimme päivällä pienellä pyörälenkillä Jyväsjärven ympäri, minäkin olin pitkästä aikaa ulkoiluttamassa kaunista pinkkiä Pinarelloani. Järven ympäri kulkee mukava ulkoilureitti, jossa vain muutamassa kohdassa joutuu varomaan autoliikennettä. Asuntomessualueen läheltä bongasimme kivan sähkökaapin.
Vueltassa nähtiin tänään erikoinen episodi kahden ajajan välillä. Harvoin näkee ammattilaisten alkavan nyrkkitappelukseen kesken etapin. Molemmat riitapukarit komennettiin keskeyttämään kilpailu. Kuudentoista kilometrin loppunousu oli taas melkoista punnerrusta. Onneksi minulla oli jo valmiiksi lyhyet kynnet tällä hetkellä, olisin varmasti palannut nuoruuden paheeseeni ja purrut kynnet lyhyiksi. Alberto Contador jätti upeasti Chris Froomen viimeisellä kilometrillä juuri, kun arvelin Kammenpyörittäjälle, että mahtaako Alberto olla katkeamassa. Eikä mitä, Alberto voitti etapin komeasti ja johtaa kokonaiskilpailua, toisena on edelleen Alejandro Valverde ja Chris Froome kolme sekuntia hänen perässään. Huomenna on Vueltan toinen lepopäivä ennen viimeisiä etappeja.
Olen lähes yhtä luotettava noissa sieniasioissa kuin sinäkin. Kun kaikki hihkuvat nyt saaliistaan, haluaisin olla sieni-ihminen, mutta en ole vielä niin kehittynyt yksilö.
VastaaPoistaTuleekohan meistä koskaan sieni-ihmisiä, muuten kuin syömämielessä? :D
PoistaTunnistan kärpässienen,tatin,kantarellin ja punahaperon,siinä se:D
VastaaPoistaOikeastaan kiva kuulla, etteivät kaikki muutkaan ole sienihirmuja :D
PoistaUuh, miten nätin ja maukkaan näköinen tapas. :) Tunnustaudun sienihulluksi, tämä tauti iski pari vuotta sitten enkä tunnista vielä kovin montaa ruokasientä (onneksi muutamakin riittää).
VastaaPoistaKiitos, maistuikin aika makoisalta! Luimupupu on luvannut ottaa minut sienimetsään mukaan joku kerta, saisin ihan kädestä pitäen neuvoja :)
PoistaKoska mennään? Nätit leipäset niistä pikkuisista herkkutateista tuli.
PoistaTerveiset täältä maailman pohjoisimman Ikean naapurista. Kävimme juuri ostamassa auton perään jos jonkinlaista täytettä.
Kunhan et ajata minua ensin ympäri Keski-Suomea pyörällä, niin milloin vain! :D
PoistaIkea on kyllä toisinaan paikallaan :)
Laukaan ja Korpilahden kautta Muurameen sienimetsään ;).
PoistaNo hyvä ettei Äänekosken kautta kumminkaan! :D
PoistaSienihirmu! :) <3
VastaaPoistaSinä oot varmaan sellainen just!? :)
PoistaOnly in my dreams. Jo vuosikausia olen kulkenut sienimettällä sillä menestyksellä, ettn joka vuosi ole kerinnyt edes mettään. Yleensä löydän vain kangasrouskuja. Ihan sieniopaskirjan kanssa kuljen, että saan vähän jännitystä elämään...
VastaaPoistaMinä olen ollut kerran sienestämässä, KERRAN! Ja silloinkin kokeneiden ystävien kanssa, näyttivät minulle oikein huolella, että kerää tällaisia, niitä on tässä vaikka kuinka paljon. Älä kerää näitä, vaikka niitäkin on paljon. Innoissani minä otin vasun ja lähdin poimimaan. Palasin sitten vasu täynnä kauniita sieniä. Ystävämme istui mökin portaalle ja kävi saaliini läpi, heitteli yhden toisensa jälkeen olkansa yli, oikea vasen oikea vasen. Lopulta vasussani oli kai kaksi sientä. Sen jälkeen olin jokseenkin lannistunut. Ei siitä tosin ole kuin ehkä 10 vuotta, joten ihan on tuore hiertymä itsetunnossa.
Poista