Jälkiviisas palaa postaamisen maailmaan

Olenhan minä joskus kuullut mainittavat sanat varmuuskopiointi ja iCloud ja sen sellaista, mutta eihän sitä usko, ennen kuin osuu omaan nilkkaan. Viime viikon keskiviikkona, suurinpiirtein sillä siunaamalla, kun painoin edellisen kerran Campasimpukan Julkaise-nappia, kosahti rakas omenaiseni, oma ikkunani internettiin. Ei tahtonut enää toimia, ei vaikka pyysin kauniisti ja pelkäsin pahinta. Katselin jo Gigantin sivuja sillä silmällä, mutta Kammenpyörittäjä kannusti tiedustelemaan, josko vastikään Jyväskylään avattu iLaakson väki voisi auttaa. Ja kyllähän he voivat, tänään sain koneeni korjattuna takaisin ja pääsen taas vauhtiin. 

Olen ollut tulisilla hiilillä, sillä olisi mielelläni jatkanut Azorien reissun ravintoloista kirjoittamista ja CampaCaminon puolelle kävelyretkien selostamista. iPadilla voi auttavasti selata nettiä ja tehdä pieniä postauksia, joissa menee ikä ja terveys, joten olen joutunut harjoittamaan olematonta kärsivällisyyttäni. Ehkä tämäkin läksy piti läpikäydä. Olen aikaisemminkin joutunut toteamaan, että ikävimmät läksyt ovat niitä opettavaisimpia.

Mutta nyt taas asiaan. Kun olimme illastaneet kaksi peräkkäistä iltaa onnistuneesti, ensin Reserva Barissa ja sitten Amfiteatrossa, oli aika mennä taas uuteen paikkaan. Olimme jo Reservan iltana kurkanneet Tascaan, mutta kääntyneet ovelta pois täyden salin ja jonon vuoksi. Torstaina Kammenpyörittäjä kävi iltapäiväisellä valokuvausreissulla minun ottaessani päiväunet hotellissa. Samalla reissulla hän piipahti Tascassa varaamassa meille pöydän illaksi. 

Ulospäin Tasca piti tietää ravintolaksi, tai sen ohitse käveli mennen tullen. Alkuillasta kahdeksan aikaan paikalle saapuessamme ravintola oli vielä melkein tyhjä, mutta hetkessä paikka täyttyi ihmisistä ja puheensorinasta. Kaltaisiamme turisteja tuli muutamiin pöytiin, mutta muuten väki oli ilmeisen paikallista, kaikki näyttivät tuntevan toisensa. Me tilasimme aterian alkuun jaettavan tapaslautasen, joka oli koostumukseltaan melko samanlainen, kuin Reserva Barissa tilaamamme, mutta ronskimpi. Kun lautanen tuotiin pöytään, tarjoilija kysyi näyttäisikö se riittävältä määrältä, vai toisiko hän heti lisää. Määrä näytti oikein hyvältä ja hyvältä maistuikin.

Pääruoaksi otimme kumpikin kalaa, meille näytettiin pahvia, jossa oli kalankuvia. Tarjoilija selitti, mikä kala missäkin annoksessa oli kyseessä. Summassa me kumminkin valitsimme sitten kaksi erilaista annosta. Minun kalani oli leivitetty valkoinen kalapala, jostain aika suuresta kalasta, sillä siinä ei ollut yhtään ruotoa. Kammenpyörittäjän kala oli litteä, kokonaisena paistettu, tummempilihainen ja runsasruotoinen. Minun kalani oli paremman makuista, mutta toinenkin oli suurella varmuudella oikealla tapaa valmistettu, ei vain ollut kalalajina niin mieluinen. Lisäkkeinä oli eri tavoin haudutettuja vihanneksia ja perunaa. Tykkäsimme kovasti ruoasta ja etenkin ravintolan välittömästä ja meluisasta ilmapiiristä. Siellä ihmiset halailivat toisiaan, kävivät ulkona savukkeilla, huutelivat toisiin pöytiin ja tarjoilijat kuskasivat ruokaa juoksujalkaa. Ei tietoakaan edellisillan paikan muodollisuudesta, vaikka pidimme Amfiteatrostakin paljon. 

ruokalista

Jälkiruoaksi otimme jaettavan palan juustokakkua ja kahvit. Kakkukin oli hyvää ja kahvi aivan kelvollista. Ilmeisesti Portugalissakaan kahvia ei tampata, tulos on vaaleanpuoleinen ja kevytcremainen, mutta aivan juotava. Lasku teki 42 euroa, mikä taas ilahdutti meitä ja erittäin hyvillä mielin hilpaisimme hotelliin. 

Säästän vielä huomiseen postaukseen matkan parhaan ravintolakokemuksen, sillä sekin ansaitsee oman postauksensa. Olen nyt niin mielissäni, kun sain koneeni käyttökelpoisena takaisin, eikä minun vielä tarvinut ostaa uutta. Onneksi kaikki matkan kuvat olivat vielä kameroiden muistikorteilla ja Kammenpyörittäjän koneella, joten sain ne sentään takaisin. Monta pullapalakuvaa kyllä katosi, mutta olen päättänyt olla sitä harmittelematta ja viisastua vahingosta. 

EDIT:  Matkan kävelyretkistä voi lukea CampaCaminon postauksista, joista ensimmäinen on juuri putkahtanut blogiin.