Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa - keittoletut

Keittoa jäi pieni rasiallinen ja jostain syystä keittomieliteko menee yleensä kertasyömisellä. Olisi järkevää laittaa loput pakastimeen tai syödä piakkoin työlounaana, mutta kuka nyt aina jaksaisi olla järkevä? Olen käyttänyt sosekeiton loppuja sämpylätaikinaan ja piirakkapohjaan, mutta nyt halusin kokeilla lettujen paistamista. Olisin raastanut mukaan hieman tuoretta porkkanaa purutuntumaksi, mutta joku martta oli käyttänyt kaikki porkkanat, tai jemmannut ne jonnekin jääkaapissa. Tämmöisiä lettuja sain aikaan:

Keitonloppuletut (16 pientä lettua)

• 3 dl kasvissosekeittoa
• 2 kananmunaa
• 1 dl maitoa
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• pala fetaa murustettuna
• 1 omena raastettuna
• suolaa ja pippuria
• 50 g sulatettua voita, josta osa paistamiseen

Sekoitin kulhossa keittoon maidon, jauhot, kananmunat ja fetamurut, raastoin mukaan kotimaisen Lobo-omenan kuorineen. Sekoitin taikinaan osan sulatetusta voista, jätin hieman paistamiseen. Paistoin lettupannulla koeletun ja lisäsin vielä hieman suolaa ja pippuria. Jätin taikinan asettumaan viileään. Paistoin letut voissa juuri ennen ruokailua. Letut piti paistaa miedolla lämmöllä, että ne kypsyivät myös sisältä ennen kuin pinta olisi ruskettunut liikaa. Puolukat maistuivat hyvin lettujen kaverina ja kuulema myös nokare yrttistä tuorejuustoa.

Laulun  sanoin: "Sinä poljet ja sinä ohjaat"

Liitän tämän postauksen Campasimpukan välilehdelle Pannukakut, joka löytyy blogin yläreunasta.