Lisää tähdenlentoja - kaalipiirakka

tänään maasta kaivettu maa-artisokka 

Meillä jatkuu hävikistä herkuksi, tai edes syötäväksi- teema. Jääkaappiin tuntuu mahtuvan hämmästyttävä määrä raaka-aineita, joista on käytetty osa ja loppu odottaa uutta elämää. Harmittavan usein se uusi elämä tarkoittaa kompostia, muttei tänään. Hyvin varhaisen aamuvuoron aikana mielikuvaharjoittelin mahdollisilla raaka-aineilla ja päädyin visioon, jossa söisimme kaalipiirakkaa ja olisimme ylen onnellisia.

Kun tein ruokaa ystäväni ystävän bileisiin uudeksi vuodeksi, jäi minulle kaksi isoa palaa kaalia tähteeksi. Niille ei ollut käynyt Festivon vihanneslaatikossa kuinkaan, olivat ihan iskussa. Minulla on pantryssani paketti punaisia linssejä, joita olen änkenyt ruokiin aina kun mahdollista. Pakastimessa on pieniä, nyrkinkokoisia palleroita poron jauhelihaa. Ostimme Tallinnasta viime viikolla ison käärön lehtitaikinaa, jossa luvattiin olevan huomattava määrä voita, eikä ainesluettelo muuten ollut pitkä. Nämä raaka-aineet mielessäni silmäilin kevyesti erilaisia ohjeita, mutta tein lopulta piirakan aika omasta tai asiakkaan päästä-metodilla. Näin se kävi:

Kaalipiirakka ilman mitään sääntöjä (+ pieni kaalilaatikko)

• puolikas pienestä valkokaalista
• neljännes kohtalaisen kokoisesta punakaalista
• 200 g poron jauhelihaa
• 5 kevätsipulia
• kourallinen punaisia linssejä
• 1 maa-artisokka raastettuna
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen
• 2 rkl omenaviinietikkaa
• 2 rkl tummaa siirappia
• iso lehtitaikinalevy (en tullut katsoneeksi sen painoa, oli normiuunipellin kokoinen)
• 1 kananmuna piirakan voitelemiseen

Laitoin ensin linssit kypsymään kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi ja sillä välin silppusin sipulit ja kaalit. Raastoin mukaan yhden tänään maasta kaivamistamme maa-artisokista. Siellä niitä on viime kesän jäljiltä! Sulatin aimo kimpaleen voita kasarissa ja pehmittelin siinä sipuleita ja kaalisilppua hyvän aikaa. Maustoin seosta suolalla, pippurilla, siirapilla ja etikalla ja annoin sen kypsyä noin puoli tuntia, maistelin sitä ja maustoin hieman lisää. Lisäsin linssit mukaan, kun ne olivat kypsiä. Paistoin pienellä pannulla poron jauhelihan, jonka murustelin aivan pieneksi muruksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Lisäsin senkin kaaliseokseen, joka sai edelleen kypsyä miedolla lämmöllä. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen ja levitin lehtitaikinalevyn rullalta leivinpaperille. Lusikoin kaalitäytettä toiseen päähän taikinalevyä noin suunnikkaan muotoiselle alueelle ja jätin hieman tyhjää reunoille. Arvoin väärin taikinan tarpeen ja sitä jäi yli noin 8 sentin viipale, kun nostin toisen pään taikinasta täytteen päälle. Taittelin taikinareunat piirakan alle. Suikaloin ylijäämäpalan ja sommitelin niistä koristeraitoja piirakan pinnalle. Pistelin pinnan haarukalla ja voitelin piirakan kananmunalla. Paistoin piirakkaa uunissa noin 40 minuuttia. Täytettä oli paljon enemmän kuin tarvitsin piirakkaan, joten lusikoin loput uunivuokaan ja lisäsin sinne vettä jonkun verran ja paistoin tätä improvisoitua kaalilaatikkoa ensin piirakan kanssa yhtä aikaa ja sen jälkeen miedommassa lämmössä (120 astetta) pari tuntia. Siitä tuli ihan kelpoista kaalilaatikkoa. 

Kaalipiirakka sai jäähtyä pellillä noin vartin verran ennen kuin leikkasin siitä paloja. Taikina oli kypsynyt alapuoleltakin aivan sopivasti ja se maistui mahtavalta, oikealta voilta olematta rasvainen. Ostan kyllä toistekin tuota valmistaikinaa, kun käymme Virossa! Täyte olisi voinut muhia pitempäänkin, mutta siinä oli jo makua ja muhevuutta, sopivasti rapeutta, makeutta, happoa ja suolaa. Huomenna vien loput töihin ja kysyn uskaltaako joku maistaa. Uskaltaa, tai itkee ja uskaltaa! Tämän olisi voinut tehdä ihan hyvin ilman poronlihaakin.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.