Tämä on niin hidasruokaa, niin hidasruokaa, possu padassa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Olen aikaisemminkin maininnut saaneeni joulun alla tuotenäytteitä Familia-nimiseltä yritykseltä. Olen kokeillut niistä jo luomukananpoikaa ja karitsanpotkaa. Tänään pataan päätyi ibericopossun niska. Kyseessä oli 1,4 kg painoinen siistimuotoinen pala, jonka otin eilen sulamaan. Mietin pitkään, enkö keksisi jotain muuta kuin nyhtöpossua. Niin hyvää kuin nyhtöisä liha onkin, halusin tällä kertaa kokeilla jotain muuta. Keittotaiteilua-blogissa samanlaista lihaa oli valmistettu grillaamalla, mutta siihen ei nyt sää ollut suotuisa. Meillä on tapahtunut totaalinen talven romahdus vuorokaudessa, joka paikka on vesikaljamalla ja tuulee todella navakasti. Niinpä grillaaminenkin sai nyt jäädä. 

Löysin Donna Hayn sivuilta ohjeen, jossa tehtiin possunniskaa kiinalaisin vivahtein. Minä olen melkoisen tietämätön kiinalaisen keittiön salaisuuksista, tai oikeammin ihan julkitiedostakin, joten luotan nyt vain Donnaan, että ohjeessa on jotain kiinalaisen keittiön piirteitä. Koska tänään alkaa ammattipyöräilyn kauden avauskisa, Santos Tour Down Under, sopii siksikin turvautua aussikokin ohjeeseen. Harmi, ettei Eurosport näytä kisaa. Muuntelin puutossyistä muutamin osin Donnan ohjetta.

Possunniskaa tahmealla kastikkeella haudutuspadassa

• 1,4 kg pala ibericopossun niskaa
• iso pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja viipaloituna
• 2 yksikyntistä valkosipulia viipaloituna
• 4 tähtianista
• 2,5 dl kuivaa sherryä (ohjeen kiinalaista keittoviiniä, mitä se sitten onkaan, meillä ei ollut)
• 1 dl osterikastiketta
• 1 dl tummaa muscovadosokeria
• iso ropaus jauhettua chiliä (tuoreita ei ollutkaan)
• 1 tl kiinalaista viismaustetta

Tuo Australian Martha Stewart (mutta kiltimmän oloinen), Donna Hay kypsensi possunniskansa uunissa, mutta minä haudutuspadassa. Aloitin kuivaamalla lihapalan talouspaperilla ja nostamalla sen kevyesti öljyttyyn haudutuspadan keramiikkaosaan. Ripottelin lihapalan päälle inkivääri- ja valkosipulisilpun, sekä tähtianikset. Sekoitin kulhossa sokerin, sherryn ja osterikastikkeen, sekä viismausteen ja chilijauheen. Kaadoin kastikkeen pataan lihan päälle ja laitoin padan high-asetukselle kuudeksi tunniksi. Noin parin tunnin kuluttua käänsin lihapalan kylkeä. Välillä valelin lihaa kastikkeella. Tuoksu oli muuten alusta asti aika merkittävän hyvä. Annoin lihan olla padassa kuusi tuntia. Nostin lihan lämpövatiin ja kauhoin kastiketta pikkukattilaan. Keitin sitä kokoon noin kymmenisen minuuttia. 

Lisäkkeeksi keitimme riisiä ja höyrytimme parsakaalinuppuja ja porkkanasuikaleita. Kiitos Familialle tästäkin lihapalasesta, olimme siitä valmistamaani ruokaan oikein tyytyväisiä. Niskaa olisi voinut kyllä hauduttaa vielä muutamia tunteja lisää, vaikka yön yli, jolloin loputkin rasvoista olisi sulanut. Nyt erottelimme ne helposti lautasen reunalle. Myös puoli tuntia kuumassa uunissa olisi voinut tehdä lihalle hyvää, rapeuttaa hieman pintaa. Lihassa ja kastikkeessa oli lempeää makeutta, en ole varma oliko chilin poltetta tarkoitus olla enemmän. Seuraavaksi taidan kokeilla isoja T-luupihvejä tai karitsan paahtokaretta. 

Joulun alla Alikersantti siirtyi reserviin ja vaihdoin hänen kutsumanimekseen Opiskelija. Kuukauden loman nuorimies on viettänyt mieluisilla tavoillaan, sekä ottamalla selkoa, kuinka yliopisto-opinnot aloitetaan. Tuo suuri päivä koittaa maanantaina, äitiä jännittää taas enemmän kuin asianosaista, mutta sehän on oikeastaan aika hyvin delegoitu, eikö totta? 

Uuden elämänvaiheen kunniaksi tein possuaterian jälkiruoaksi Opiskelijan lempparia, crème brûléeta. Tein jälkkärin samalla tavalla painekattilassa, kuin kesällä, jolloin en vielä uskaltanut käyttää painekattilaa sisätiloissa lainkaan. Nyt uskallan jo aivan mainiosti ja samaan aikaan hidasta ruoanlaittoa edustavan haudutuspadan kanssa meillä pöhisi pikavauhtia ruokaa valmistava painekattila, rakas höyrypannuni. Jäähdytimme brûléet ulkona kylmässä ja käytimme niiden kuvausalustana jäälyhtyhommissa siunaantunutta jäälevyä. 

Kesällä arvelin, että 8-9 minuttia painekeittelyä ja paineen päästö samantien olisi hyvä tapa ja tein nyt niin. Poltin sokeria annosten pinnalle ja avasimme kuohuviinipullon.  Olimme siinä luulossa, että jääkaapissa on pullo samppanjaa, jota oli säästelty uudeksi vuodeksi. Tuolloin nukahdin hyvissä ajoissa ennen puoltayötä, kokkauskiireet veivät voimat, eikä  mitään pulloa avattu tuolloin. Tänään pullo paljastui cavaksi, mutta sehän sopi hyvin myös, koska pääruoan possukin oli Espanjasta. Brûléet olivat hyytyneet melkein täydelleen, maussa oli ihanasti vaniljaa. Seuraavalla kerralla painekeitän 12 minuuttia, tai sitten annan 9 minuutin jälkeen paineen laskea kattilassa itsekseen. Kyllä se optimi sieltä löytyy, maku on jo kohdallaan.

Lähipäivinä sää ilmeisesti taas merkittävästi kylmenee ja kauhulla jo mietimme, millaisiksi tiet ja muut kulkuväylät muuttuvatkaan, ei vähiten työpaikalla. Ilmassa oli tänään aavistus keväisyyttä ja valossa sitä raakuutta, joka kuuluu tähän vuodenaikaan. Päivä on pidentynyt jo huomattavasti, mistä minä olen erityisen iloinen. Harmi vain, että liukkaus tekee päivittäiset työmatkojen kävelyt mahdottomiksi. En tahdo murtaa luitani edes tulevan caminon vuoksi, tai oikeastaan juuri siksi. 

Viikko sitten kuvattu kukin koristeltu jäälyhty on muuttanut olomuotoaan säiden mukana. Tänään se näytti tällaiselta. Nyt siinä ei voisi polttaa kuin pientä tuikkua, jossa taas ei pysyisi liekki kovan tuulen vuoksi.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.