Nanolomanen auringonpimennyspäivänä

Revontulet (ja yövuoro) pitivät Kammenpyörittäjän valveilla yhtenä viikon öistä ja eilen puolilta päivin nähty auringonpimennys sai hänet kiireiseksi. Olemme nähneet kaksi täydellistä auringonpimennystä, vuosina 1999 ja 2006. Tällä kertaa oli kyseessä osittainen auringonpimennys, joka sekin oli hienoa nähtävää oikein välinein. Minulla oli työvuoro ja sen lomassa sain katsottua pimennystä Kammenpyörittäjän askartelemin mylarsuotimin. Kotipihalla oli käytössä koko arsenaali kameroita ja kaukoputkia sekä kolme assistenttia. Neljäntenä apurina hääri vieras koira, joka tahtoi asettua taloksi. 

Olin antanut Kammenpyörittäjälle vinkin, ettei lähtisi perjantaina minnekään, vaan olisi kotosalla, kun minä pääsisin töistä. Hän muisti vinkkini ja olikin tontilla, vielä hieman tohkeissaan keräämässä kuvauskamppeita pihalta ja lataamassa kuvia koneelle. Sanoin, että lähtisimme tunnin kuluessa.

Olin suunnitellut meille yllätystreffit, jotka täyttäisivät nanolomasen tuntomerkit. Opiskelija vei meidät Jyväskylän keskustaan ja majoituimme hotelliin. Kun Kammenpyörittäjälle selvisi, ettemme menisi kotiin samana iltana, hän oli huolissaan siitä, ettei hänellä ollut mukanaan pyjamaa. Mutta tietysti hänellä oli, olin pakannut huomaamattomasti erittäin rajalliset matkatavarat olkalaukkuuni, joka ei herättänyt huomiota lähtövaiheessa. 

Hotellibingoni osui tällä kertaa Solo Sokos Paviljonkiin, josta saimme seitsemännen kerroksen huoneen. Hotelli on avattu vuonna 2012, joten kaikki on vielä uutta ja siistiä. Pidimme kaupungin suuntaan olevasta huoneestamme, maisemat olivat kauniissa säässä miellyttävät. Emme jääneet kuitenkaan pitkäksi aikaa hotelliin, vaan suuntasimme keskustaan. Poikkesimme Figaron viinibaariin lasillisille ja Coffeaan espressolle ennen kuin menimme illallispaikkaamme Pöllöwaariin. Olemme viime aikoina syöneet monta pitkää, lihapainotteista menua, joten nyt otimme etukäteen katsastamani kausimenun viinipaketilla. 

Menussa oli neljä ruokalajia, joiden lisäksi saimme pienen keittiöntervehdyksen ja tilasimme oikeassa kohtaa ehdotetun välijuuston. Ateria oli tasapainoisin ja miellyttävin aikoihin, vaikka olemme syöneet monta erittäin hyvää menua viimeisimmän vuoden aikana. Viinit olivat kuohuvapainotteisia ja saimme niistä paljon tietoa asiantuntevalta sommelierilta. Illalliseen kului aikaa kaksi ja puoli tuntia ja sen aikana saimme eteemme toinen toistaan kauniimpia, kevyitä annoksia ja erittäin maltillisia viinikaatoja, joten lautaset ja lasit tyhjenivät tasatahtia. 

Laskun loppusumma oli 279 euroa ja poistuimme kylmään perjantai-iltaan enemmän kuin tyytyväisinä. Kokonaisuus oli niin hyvä, että aivan hyrisimme ilosta. Olimme uhanneet etsiä nuorisoamme paikallisista baareista, mutta emme tietenkään toteuttaneet uhkaustamme, eivätkä he vielä siinä vaiheessa iltaa olleetkaan liikkeellä. Me sen sijaan vetäydyimme hotellihuoneemme mukavuuteen, eikä voi väittää, etteikö uni olisi maistunut huoneen hyvässä sängyssä laadukkaissa lakanoissa.

Tänä aamuna nautimme hotellin hyvästä aamiaisesta. Se oli hyvin samantapainen (ilman mustaa makkaraa)  kuin Tampereen Tornissa ja pidimme erityisesti tummapaahtoisesta kahvista kuumalla maidolla. Hotellista jäi oikein hyvä mielikuva, harmi vain, että se sijaitsee niin lähellä kotia, ettei sinne ole oikeasti tarvetta majoittua. Ennen kotiinpaluuta nanolomasen päätti Paviljongissa tänä viikonloppuna olevilla viinimessuilla piipahtaminen. Kiersimme myös kirjamessut hankkien useita opuksia, lemmikkimessuosastonkin kiersimme, kaukaa. 

Viinimessut olivat tänä vuonna melko pienet, näytteilleasettajia oli edelliskertoja vähemmän, mikäli lainkaan muistamme oikein. Ostimme maistelulasit ja 10 maistelulipuketta ja tutustuimme samppanjoihin, sekä pariin punaviiniin minikaadoin. Väkeä ei pian avaamisajan jälkeen ollut vielä paljon, joten emme joutuneet tungeksimaan tai odottelemaan. Pikkuisten maistiaisten jälkeen suuntasimme kotiin bussilla, ilman edelliskerroilta tuttua keskipäivän hiprakkaa, mikä haihtuisi hyvin puolen tunnin kotimatkan aikana. 

Kammenpyörittäjä oli tyytyväinen yllätystreffeihinsä, vaikka naureskelimmekin, että ne tulivat hänelle aivan yhtä kalliiksi kuin etukäteen tietämänsäkin treffit kanssani. Hän halusi tapojemme mukaisesti olla maksumiehenä ravintoloissa, tasaamme kulut jälkikäteen.

Lisään tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.