 |
| parsaa tuoreella hangella |
Viikon työt on taputeltu, piti saada äkkiä ruokaa. Kammenpyörittäjä oli käynyt kaupassa, joten minulla oli heti käsillä kokkisota, kun pääsin kotiin. Pöydällä oli nippu itävaltalaista (EDIT:saksalaista tietty) valkoista parsaa ja pihalla kanoottiretken varusteita kokoileva Kammenpyörittäjä esitti nöyrän toiveen, että jos parsoja saisi syödäkseen. Minä en ole pitänyt valkoisesta parsasta kuin kerran, kun sain eteeni oikeasti ihan hetki sitten kerättyä lähiparsaa Saksassa. Nyt käsillä oleva nippu näytti sen verran hyvältä, että annoin sille mahdollisuuden. Sain pari viinipulloa maahantuojalta muutama viikko sitten ja samassa paketissa oli parsaveitsi. Kokeilin sitä nyt, en kyllä ole varma oliko sitä tarkoitus käyttää tavallaan takaperin, kuten minä. Mutta sain kyllä kuoren pois ohuina lastuina. Keitin parsat vedessä, nuput veden pinnan yläpuolella ja kypsyminen otti vähemmän aikaa, kuin muistin. Laitoin parsat lämpöastiaan sitruunavoinokareiden kanssa ja annokseen pyöräytimme hieman pippuria ja suolaa.
Perheen nuoriso ei perusta valkoisesta parsasta, joten heille tein pikaisen kanasalaatin, johon tuli erilaisia salaatinlehtiä, kurkkua ja tomaatteja, sekä nopeasti pimentonmarinoitua broileria, jonka paistoin ohuina suikaleina pannulla. Ulkoa sai jo ruohosipulia.
Jälkiruokana meillä oli kahvia ja päivällä töissä tekemiäni munkkeja. Tulin tehneeksi niitä hieman liikaa, tuputin niitä työkavereiden mukaankin. Ne olivat kuulema oikein hyviä, käytin samaa ohjetta, kuin Perunabluussia-blogissa oli käytetty. Suurensin ohjetta 50 %:lla ja aamuruuhkan aikana taikina ehti nousta aika messeväksi. Niinpä munkkeja tuli melkein 50 kpl!
Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvä hanki on jo sulanut. Olipa turha lumisade. Nyt kun vatsa on täynnä, voi alkaa suunnitella mitä viikonloppuna syötäisiin!
Mä niin tykkään parsasta ja näin keväällä tulee syötyä useampikin parsatanko. Mutta jostain syystä mä en vaan tykkää noista valkoisista, en tiedä miksi. Vihreet vaan on parempia ja itse saan niistä maukkaampia. Tosin harvoin itse teen, koska meillä Armastus on se ruuan laittaja.
VastaaPoistaMinäkin paremmin onnistun vihreän kanssa.
PoistaNyt kyllä puolustan tätä kotimaatani ja huomautan, että tuo parsa on kyllä saksalaista, Niedersachsenin osavaltiosta. Ja valkoinen parsa on parasta, ainakin kun sen saan tuoreena suoraan pellosta.
VastaaPoistaOlet Allu niin oikeassa! Ja niin Kammenpyörittäjä minulle sanoikin ostosreissun jälkeen, huonosti kuuntelin, hyi minua!
PoistaCochemissa juuri saimme sellaista parsaa, jonka kerrottin olevan samana päivänä "metsästettyä" ja se oli tosiaan niin hyvää, että minunkin takkini kääntyi, muttei täällä kyllä koskaan niin tuoretta saa. En muista, että olisin koskaan nähnyt kotimaista valkoista parsaa kaupan.
Mäkin olen parsa-alueilla vietettyjen kuukausien jälkeen sitä mieltä, että tuore valkoinen parsa on parasta. Se pitää kuoria tosi hyvin ja kypsentää riittävästi, muuten syöminen on ikävää kun parsaa ei saa katki veitsellä ei hampailla. Nykyisin höyrytämme sekä vihreän ja valkoisen parsan, tykkään lopputuloksesta niin enemmän kuin keitettynä.
VastaaPoistaValkoisessa parsassa on kyllä se "hyvä" puoli, että se on helpompi pilata :D Mutta kun kypsennyksessä onnistuu, maku on kyllä hienostunut.
Poista