lauantai 4. huhtikuuta 2015

Auringonkukkaleipä aamiaispöytään


Olen täysin hullaantunut Pikku Jääkäri-ruisleipään, mitä kuivemmaksi se ehtii, sen parempaa se minusta on, saatan tahallani jättää pussin auki, että kuivuminen edistyy. En yleensä käy S-ryhmän kaupoissa, mutta tuon leivän perässä poikkean ainakin kerran viikossa, nimittäin keskiviikkoisin saan varastojani täydennettyä. En ole maininnut leivän erinomaisuudesta muille perheenjäsenille, jääpä minulle enemmän!

Eilen rypistin sinisen paperipussin roskikseen ja varastoni olivat sitten siinä. Tälle aamulle tarjolla oli vain muiden suosikkia, tummaa pääsiäislimppua (jota jouluna kutsutaan joululimpuksi, kätevää vain vaihtaa pussin etikettiä), josta minä en niin paljon välitä. Niinpä päätin leipoa leivän aamiaiselle. Olin ostanut kuorittuja auringonkukansiemeniä Tallinna-kaupasta ja ajattelin hyödyntää niitä. 

Auringonkukkasisarusleipä

  • 500 ml vettä
  • 50 g hiivaa (tai 11 g pussi kuivahiivaa)
  • 3 rkl tummaa leipäsiirappia
  • 1 tl suolaa
  • noin 10 dl jauhoja (minulla vehnä- ja vaaleita sämpyläjauhoja, parit pussinpohjat)
  • 1 dl auringonkukkaöljyä + hieman leivän pinnalle
  • 1-1,5 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä
Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää mukaan siirappi, suola ja noin 2 dl jauhoja. Sekoita vispilällä velliksi. Jos sinulla on aikaa, anna hiivan ottaa vauhtia vellissä noin 15-20 minuuttia. Jos aika on kortilla, jatka samantien taikinan alustamiseen. Jätä vispilä syrjään ja ala sekoittaa taikinaa käsin ja lisää jauhoja desi kerrallaan kunnes taikina alkaa muotoutua palloksi. Kaada mukaan öljy taikinaisen kätesi kautta, niin saat taikinan mukavasti irtoamaan sormistasi. Alusta vielä öljy mukaan taikinaan ja muotoile se kulhoon palloksi, jonka peität pyyhkeellä tai suihkumyssyllä. Anna taikinan kohota noin 30 minuuttia, tai jos on aikaa enemmän tunninkin verran, kunnes se on kaksinkertainen. 

Kumoa taikina jauhotetulle leivinlaudalle ja alusta sitä vielä lisää. Muotoile taikinasta pötkö, jonka leikkaat noin 16-18 palaan. Pyörittele palat jauhotetulla alustalla palloiksi. Öljyä sopiva uunivuoka tai vuoraa se leivinpaperilla ja asettele pallot niin, että niiden väliin jää vielä kohoamisvaraa. Anna taikinapallojen kohota puolisen tuntia, kuumenna uuni sillä välin 210 asteeseen tai kiertoilma 190 asteeseen. (tunnet itse parhaiten uunisi, sovella lämpötilaa sen mukaan).

Minun taikinani kohosi niin iloisesti, etteivät kaikki pallot mahtuneet kaavailemaani vuokaan, vaan minun piti ottaa toinenkin, pienempi käyttöön. Isompaan vuokaan mahtui 13 palleroa ja pienempään yhdeksän. 

Ennen paistamista kaada kädellesi hieman auringonkukkaöljyä ja taputtele kohonneiden leipäpallosten pinnalle öljyä. Sirottele auringonkukansiemeniä pinnalle sen verran kuin tykkäät. Ne ovat mietoja ja pehmeitä, niiden kanssa ei tarvitse kitsastella. Maista toki ensin, että ne eivät ole kitkeriä. Paista leipää noin 20-25 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen ja leipä on kypsää. Koputtele pintaa ja jos käytit leivinpaperia, voit nostaa sitä hieman kulmasta ja koputella pohjaakin. Minun leipäni eivät tarttuneet vuokaan ollenkaan, mikä oli mukavaa, sillä halusin välttää leivinpaperin taittelua mutkareunaisissa astioissa. Olen hankkinut nämä kauniit vuoat Annan kaupasta ja käytän niitä nykyään vähän kaikkeen paistamiseen, esillepanoon ja tarjoiluun.

Auringonkukansiemenet olivat aika irtonaisia leivän päällä. Ne eivät juurikaan tarttuneet öljyttyyn taikinapintaan. Mietin, että olisikohan voiteluna toiminut paremmin vaikka vesitilkkaan sekoitettu siirappi tai hunaja? Näitä irtosiemeniä ei kuitenkaan säikähdä leipäkorissa myöhemmin samaan tapaan kuin nigellansiemeniä.



14 kommenttia:

  1. Mitä on leipäsiirappi??? Kaunis toi halkokuva, kuin taidemaalaus♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on semmoinen Dansuckerin (muistaakseni) tuote, tumma siirappi, en ole ajatellut miksi sitä sanotaan leipäsiirapiksi :D
      Kiitos, se puupino on Kammenpyörittäjän aikaansaannosta parilta viime viikolta, kohta alkaa urakassa finaali häämöttää. Nyt saa taas saunaa lämmittää ja nuotiota poltella mielinmäärin:)

      Poista
  2. Nätti.
    Parhaiten olen saanut siemenet pysymään pyörittämällä sämpylöitä ensin mahdollisimman vähällä jauholla ja pyörityksen lopuksi kastamalla hieman nihkeäpintaiset sämpylät siemenkekoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo taitaisi toimia hyvin, kun taikinan pinta on nihkeä, kiitos vinkistä!

      Poista
  3. Siinä leipäsiirapissa on myös mallasta, ja siitä tulee sellainen oikein tumma hyvä maku.

    Onpa sievä leipä! Pitääkin seuraavalla kerralla tehdä tuollaista, eilen tein iltapalalle rumia sämpylöitä, jotk olivat kyllä kiinni toisissaan, mutta se ei ollut tarkoitus.

    Minä opin jo lapsuudessa kuinka kuivanut ruisleipä on hyvää: meillä tehtiin aina leipävuoria. Eli ruisleipää ostettiin aina ylimääräinen, ja isä leikkasi sen heti palasiksi lautaselle kuivumaan. Kaveritkin oppivat, että meillä on aina leipävuori, ja sama jatkuu edelleenkin. Lasten lempinaposteltava, kuivaa ruisleipää sellaisenaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lisätiedosta leipäsiirapin suhteen, en viitsinyt kävellä kaapille katsomaan purkin kyljestä:) Tuli muuten erityisen muhkeita ja pehmeitä sämpylöitä, olisiko syynä kunnon hiiva? Olen pitkään leiponut kuivahiivalla, eikä sillä kyllä noin hyvää rakennetta tule. Tosin vaivasinkin aamutuimaan minuksi pitkään.

      Poista
    2. Ainakin minulla on iso ero, käytänkö tuorehiivaa vai kuivahiivaa, ja juurikin niin päin, että tuoreella tulee paljon paljon kuohkeampia tuotoksia. Sen lisäksi tuorehiiva on kotimaista, Lahdessa valmistettua, kun taas kuivahiiva on aina ulkomaalaista. Eli minä käytän pelkkää tuorehiivaa. Kestää myös pakastuksen hyvin, eli pakastimessa on aina varahiivapaketti kaiken varalta.

      Poista
    3. Minäkin taidan siirtyä takaisin kunnon kamaan! :D

      Poista
    4. Täällä oli SRF:n eli "paikallisen ylen" nettisivuilla (pääsiäismunatestin lisäksi) äskettäin hiivatesti, jossa oli sekä tuore- että kuivahiivoja. Tuorehiivallakin on useampi tekijä, joilla on myös luomuversioita. Tuorehiivat olivat selkeästi parempia sekä leivän rakenteen että tuoreemman maun takia. Mä en ole koskaan edes kokeillut kuivahiivaa. Tavallista pidän myös välillä pakastimessa.

      Poista
    5. Minulla on sitä kuivahiivaa aina varastossa, mutta ei se tosiaan niin hyvää ole kuin tuore.

      Poista
  4. Mikään ei vedä vertoja porokylän ruisleivälle, mutta pikku jääkäri on hyvä kakkonen. Porokylän ruisleipää sai joskus keljon cm:sta. Viimeksi käydessä oli porokylän leipää, mutta se ei ollut täyttä tavaraa ja helkkarin kallistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ruisleipä on kyllä harvinaista. Äiti leipoo hyvää, minä en ole pitkään aikaan tehnyt itse. Mahtaakohan pakastejuureni enää toimiakaan?

      Poista
  5. OI hitsit, en olekaan moneen vuoteen tehnyt oikein kunnolla auringonkukansiemeniä sisältävää leipää. Asia pitää korjata pikimmiten.

    Kaunis tuo vuoka. En yhtään ihmettele, että tulee käytettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInunkin olisi pitänyt laittaa siemeniä taikinaan suoraan. Nuo vuoat ovat koko ajan pöydällä, käytän kaikenlaiseen esillepanoon ja hedelmälautasena, jos ei ole mitään paistettavaa :)

      Poista