Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia
Syömme lihaliemifondueta harvoin, edellisestä kerrasta on vierähtänyt yli kolme vuotta. Eilen meillä oli Opiskelijan synttäripäivällinen ja hänen toiveidensa mukaisesti naudan sisäfilettä pihveinä. Kokonaisesta fileestä jäi ohut ja paksumpi pää tähteeksi ja päätin jo eilen, että tänään söisimme fondueta. Päätin myös, etten lähde tänään kauppaan, vaan kaavin lisäkkeet kaapeista ja kylmiöistä. Hyvin löysinkin ateriaksi riittävät tarpeet.
Syömme lihaliemifondueta harvoin, edellisestä kerrasta on vierähtänyt yli kolme vuotta. Eilen meillä oli Opiskelijan synttäripäivällinen ja hänen toiveidensa mukaisesti naudan sisäfilettä pihveinä. Kokonaisesta fileestä jäi ohut ja paksumpi pää tähteeksi ja päätin jo eilen, että tänään söisimme fondueta. Päätin myös, etten lähde tänään kauppaan, vaan kaavin lisäkkeet kaapeista ja kylmiöistä. Hyvin löysinkin ateriaksi riittävät tarpeet.
Familia lähetti meille taannoin kokeilupaketin lihaa, jossa oli mukana myös pikkuinen pala kengurua. Kyseessä oli yksi pihvi, joka painoi 192 g. Sillä ei kovin suurta perhettä ruokita, muttei ollut tarkoituskaan, tarkoitus oli maistaa. Otin pihvin sulamaan ja lisäsin sen naudanlihan kaveriksi fonduepataan laitettavaksi.
 |
| kenguru oli hyvin poroisaa |
Aikaisemmin olen leikannut fonduelihat kuutioiksi, tällä kertaa leikkasin japanilaistyyliin (eikö?) ohuiksi viipaleiksi. Lientä oli kaikkiaan puolisentoista litraa, pakastimista löytyi niin ankka- kuin porolientäkin, sekä torstailta jäänyttä nyhtökalkkunan haudutuslientä. Liemessä oli kyllä makua ja syvyyttä vaikka myytäväksi.
Muiksi lisäkkeiksi laitoin kirsikkatomaatteja, pilkoin kurkkua ja paprikaa, puolitin ruusukaaleja, aukaisin pikkuisen oliivipussin, taistelin auki minikurkku- ja pari chutneypurkkia. Aamuista auringonkukkaleipää oli myös tarjolla, isompi leipä oli vielä korkkaamatta.
Kengurusta leikatut ohuet suikaleet kypsyivät kiehuvassa liemessä nopeasti ja imivät liemestä jo hyvin makua, mutta pieni ripaus suolaa ja pippuria suikaleille teki vielä terää. Pidimme kengurusta kyllä, mutten luule sen tulevan meidän pöytäämme vakiovieraaksi. Strutsia voi hankkia kotimaisena tuotantona, sitä voisimme toistekin kokeilla. Kenguruita ei taideta sentään Suomessa (onneksi) kasvattaa ja se jäänee meillä tällaiseksi kertakokeiluksi. Kiitos vielä Familialle tästä kokemuksesta! Pakastimessa on vielä odottamassa ne pelottavat kateenkorvat ja muutama karitsapalanen, joille uumoilen nyhtötyyppistä valmistustapaa. Liemen säilöin maakarliemen tapaan, nyt siinä on kolmea eri lientä ja makua vielä naudasta ja kengurusta.
Minkä tyyppkstä lihaa kenguru on? Jossain yhteydessä joku sanoi syöneensä kengurua ja oli ollut vähän tjrhan eksoottista.
VastaaPoistaSe liemessä kypsentäminen ei ole välttämättä ole omiaan kertomaa makua ja mureutta, mutta sillä sai kyllä ohuista viipaleista todella maistuvia. MInusta maku muistutti aika paljon poroa. Ei mitenkään eksoottista pahalla tapaa. Liha oli raakana hyvin tummaa ja kiinteää, ei maksamaista kuitenkaan. Siitä saamastani palasta ei tullut mitään hävikkipaloja, kaikki 192 g olivat syötäviä. Tykkäsin, mutten varmaankaan ostaisi itse, enkä ole kyllä nähnyt meikäläisissä kaupoissa kengurua tarjollakaan. Tuntuisi jopa vähän oudolta ostaa kengurua täällä, kun asiaa ajattelen.
PoistaEi täältä saa kengurua. Tämän tiedän, kun kaveri sitä joskus koitti hommata ja ei onnistunut pari vuotta sitten edes tilaamalla.
PoistaNams?! Täytyy pitää silmät auki kengurunlihan varalta.
VastaaPoistaToistaiseksi meidän perheessä kengurunlihaa ovat maistaneet vain Söpö ja Höpö, kun joskus vaihtelun vuoksi ostan niille tölkitettyä koiranruokaa naapuritalon eläinlääkäriasemalta. Makuvaihtoehtojen joukossa on tavallisimpien proteiinien lisäksi kania, poroa, hevosta ja sitten tuota kengurua.
Minä en oikein lopultakaan taida olla sitä mieltä, että meillä täällä pitäisi olla laajalti saatavana eläimien lihaa, joita ei edes tässä maanosassa elä tai kasvateta. Kiinnostavaa on kyllä kokeilla :)
Poista