Miellyttävyys huipussaan - Leib

Melkein viimeinen opetuslapseni suositteli meille kerran Tallinnasta puhuttaessa Leib Resto & Aedia ja hyvää olin kuullut ravintolasta muualtakin. Kun päätimme pistäytyä Tallinnassa samppanjaa hankkimassa, varasin meille pöydän Leibiin ja siinä tein enemmän kuin oikein. 

Kävimme päivällä jo paikantamassa Leibin pehmeässä tihkusateessa ja kurkistimme sen puutarhaan, jossa oli jostain syystä Sean Conneryn rintakuva. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi. Palasimme alkuillasta ravintolaan sään ollessa paljon parempi, aurinko paistoi ja ilma tihkui raikasta kevättä. Meitä tervehdittiin ystävällisesti etunimeltä ja saateltiin hetimiten pöytään. Ravintola oli juuri avautunut ja muutamiin muihinkin pöytiin tuli pian asiakkaita, mikä on aina ilahduttavaa.

Leibin lista on sopivan timmi paketti. Minusta on mukavaa, ettei ruokalajeja ole kymmeniä, vaan valinta on muutamissa annoksissa. Aloitimme samppanjalasillisilla ja päätimme alku- ja pääruoat nopeasti. Alkuruokia odotellessamme saimme syödäksemme hyvää talon leipää. Kammenpyörittäjä otti silakka-annoksen ja minä kurpitsakeiton. Minun keittoni oli kuumaa ja täyteläistä, vähän isonpuoleinen annos. Kammenpyörittäjän kala-annos oli kaunis ja suuri myöskin. 

Pääruokina meillä oli haukea ja kanaa. Juomiksi Kammenpyörittäjälle ehdotettiin oluita molemmille ruokalajeille ja minulle olutta ja viiniä. Kammenpyörittäjän olut alkuruoan kanssa oli yli puolilitrainen. Vaikka se oli kevyttä olutta, se oli kuitenkin aika iso määrä. Minun olueni keiton kaverina oli maltillisen pieni annos, vaikken ihan sitäkään juonut loppuun. 

Jälkiruokiin emme yllättäen enää pystyneet, sillä vatsat tulivat kahdesta ruokalajista täyteen. Otimme sen sijaan espressot, sillä ravintolan tiskin takana asui FAEMA. Annoimme myös myydä itsellemme talon digestiivit, joista toinen oli puolukkainen ja toinen tehty raparperista. Ne maistuivat oikein kylminä hyviltä.

Ateria maksoi meiltä kahdelta 101 euroa, mikä oli kyllä  edullista, sillä saimme sillä todella täydet vatsat ja hyvän mielen. Tarjoilu oli ystävällistä, huolehtivaa ja makuumme sopivaa. Minun pääruoka-annokseni oli niin suuri, etten jaksanut syödä ihan kaikkea ja tarjoilija kysyi hieman huolestuneesti, eikö pyre ollut makuuni. Meille tarjottiin suolaa ja pippuria myllyistä ja kaadettiin vettä pyytämättä, samoin leipää tarjottiin lisää kysymättä. Pidimme Leibin astioista, laittaisin sellaisia mielelläni omalle pöydällenikin.

Leib jäi mieleen todellisena tunnelmantekijäpaikkana, jossa nuoret ihmiset tekevät työtä ruoan parissa täydestä sydämestä. Asiakas tuntee olevansa tervetullut ja hänen halutaan lähtevän pois tyytyväisenä. Tämä tapahtuu niin hienovaraisesti, ettei ulkomaalaisenakaan tule tunnetta siitä, että minua olisi palveltu sen kummemmin, kuin virolaistakaan asiakasta. Sellaista minä arvostan. En tarvitse mitään pokkurointia, eikä minun rahani ole sen kummempi kuin kenenkään muunkaan. Menemme mielellämme Leibiin uudelleenkin.

Lisään postauksen Campasimpukan yläreunasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne keräämme ravintolakokemuksiamme.

EDIT: lisäsin toistaiseksi kommenttien tarkastuksen asetuksiin, poistan sen myöhemmin, mikäli mahdollista.