Ricottakakku

Asterixin aikaan Giron aika-ajo olisi lähtenyt Tarvisiumista.

Onneksi en eilen nähnyt heti tuoreeltaan Giron etapin kulkua, olisin ollut pettynyt siihen, että Alberto Contador joutui lopussa mukaan kolariin ja hävisi sen verran Fabio Arulle, että pinkki paita vaihtui Arun päälle. Tänään sateinen sää vain jatkui Italiassa ja henkilökohtainen aika-ajo oli samalla perusteellinen ajajien liotus. En nähnyt tästäkään lähetyksestä kuin lopun, mutta se riitti minulle ja suosikkini palasi kilpailun kärkeen. Albertolla on taas pinkki paita päällään ja huomenna on ensimmäisen oikea vuorietappi. Minun työvuoroni ja Kammenpyörittäjällä paluu Vaasasta Retrokilpureista vaatii sen, että tallennuksen on onnistuttava, että saamme katsoa etapin iltasella.

Päivän italialainen leipomus on ricottakakku. Sain jo kauan sitten Mastermarkilta suloisen pienen juustokakkuvuoan, joka oli unohtunut pantryn kaappiin. Nyt kokeilin sitä ensimmäistä kertaa. Pienensin ohjeen puoleen, mutta laitan tähän ohjeen sellaisena (konvertoinnissa lieviä vapauksia) kuin sen löysin Nonna's Way-blogista. 

Ricottakakku

Pohja

• 5 dl vehnäjauhoja
• 2,5 dl sokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 1,5 dl voita (ohjeessa oli käytetty shorteningia, sitä ei onneksi meiltä saakaan)
• 3 suurta kananmunaa
• 1 rkl rommia (käytin konjakkia, en tohtinut avata talouden rommipulloa, muistelin siihen liittyvän joku tarina)

Täyte

• 500 g ricottaa
• 2,5 dl sokeria
• 1 rkl vaniljatahnaa
• 2 kananmunaa + 1 keltuainen
• 2 rkl rommia (taas käytin konjakkia, kun en vieläkään tohtinut avata rommipulloa)

En tainnut tehdä pohjaa ihan oikein, tai sitten voi käyttäytyy jotenkin eritavalla kuin tuo amerikanihme, shortening. Se on ymmärtääkseni jonkunlaista rasvaseosta. Sekoitin pohja-ainekset kulhossa sormin ja sain aikaan melko tahmean taikinan. Laitoin sen jääkaappiin odottamaan siksi aikaa, kun sekoitin täytteen. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja otin esille vuokani, jossa on keraaminen pohja ja silikoniset reunat. Ohjeen mukaan sitä ei tarvitsisi ollenkaan käsitellä rasvalla, tai muutenkaan, mutta laitoin kuitenkin leivinpaperisen pyörylän sen keramiikkapohjalle, paperin reunat asettuivat nätisti silikonireunusten alle. 

Sekoitin sitten kaikki täytteen ainekset kulhossa ja otin taikinan esille. Ei puhettakaan, että pohja olisi ollut kaulittavaksi riittävän tanakkaa. Niinpä painelin sen jauhotetuin sormin vuoan pohjalle ja reunoille. Osa taikinasta oli tarkoitus jättää koristeraidoiksi kakun pinnalle, mutta ei sitä kyllä siihen tarkoitukseen jäänyt. 

Kaadoin täytteen vuokaan pohjan muodostamaan koloon. Ohjeen mukaan kakkua paistettaisiin vain 35-40 minuuttia, mikä varmaan toimiikin suuremmassa vuokassa, jolloin täytteen korkeus on paljon vähemmän. Minun kakkuni paistui kaikkiaan tunnin ja vartin, pienensin viimeiseksi tunniksi lämpötilaa 180 asteeseen. Kakku oli vieläkin hieman tutiseva, kun otin sen viimein pois. Ajattelin, että menköön syteen tai saveen. Jäähdytin kakun (tein siis kakun eilen illalla myöhään, kun en saanutkaan unta) ja laitoin sen jääkaappiin. 

Tänään leikkasin kakusta palasen, jännitti miltä se näyttäisi. Pohja oli kypsä ja kakku kiinteä, joskin hieman keskeltä kuopalle painunut. Kakun pintaan tuli sellainen juustokakkukraateri, joita usein näkee paistettavien juustokakkujen pinnassa. Ripotin tomusokeria hämäykseksi päälle. Opiskelija oli koekaniini ja söi kuvauspalan. Hän ainakin vakuutti sen olevan hyvää. 

Vuoka toimi mainiosti. Kahteen palaan irtoava reunus lähti nätisti pois kakun ympäriltä ja sain pohjan paperinkin irti siististi. Keraamisella alustalla kakku on helppo nostaa suoraan pöytään. Täytyy kokeilla myös jääkaapissa hyydytettävää juustokakkua samalla vuoalla.