Rosat marengit

Giro d'Italian viimeinen jakso kääntyy tänään lopuilleen ja samoin italialainen ruokahaasteemme. Eilen en kertakaikkiaan ehtinyt, enkä jaksanut keitellä mitään, siivosimme koko päivän hiki päässä. Onneksi oli Alenin Henkan neuvoin tehtyä minestronea vielä lämmitettäväksi, eikä se kaalisoppa ollut siitä kuin hyvillään. 

Katsoimme illalla viimeiset kilometrit lähes tasamaan etapista, jossa saatiin toinen tuplavoittaja tälle Girolle, kun Lampren Sacha Modolo tuli ensimmäisenä maaliin. Kerrankin näytti aurinkoiselta koko etapin ajan, mitä nyt ohimennen näin telkkarin ollessa auki meidän viuhtoessamme edes takaisin. Se on se aurinkoinen Sveitsin maa, siellä ei paljon sateet vaivaa! Vai olikohan se ihan niin, mitä sanoo Luimupupu?

Vaikka tekemistä on tällekin päivälle ainakin 12 tunniksi, on aina aikaa pienelle sokerinkeittelylle. Päivän italialaispanostus ovat vaaleanpunaiset marengit, sillä vaaleanpunainen on Giron väri. Tein ensimmäisenä blogikeväänä elämäni ensimmäiset macaronit, ne onnistuivat välttävästi. Seuraava yritys Tour de Francen aikaan meni täysin pieleen, enkä ole sittemmin yrittänytkään macaronien valmistamista. Italialaisen marengin opin kuitenkin tekemään, tein juuri niin kuin sauvajyvänen neuvoi. Hänen postauksensa aiheesta on tuore, tuolloin sain ohjeen oikein erikseen sähköpostilla, kuinka ekslusiivista!

Italialainen marenki

• 0,75 dl vettä
• 2,5 dl sokeria
• 3 kananmunan valkuaista
• muutama tippa punaista geeliväriä (Dr Ötkerin määräyksellä, mutta vain lääkkeeksi)

Laitoin veden ja sokerin paksupohjaiseen kattilaan. Keitin seosta kohtuullisella lämmöllä, kunnes sokeriliemen lämpötila oli 119 astetta. Minun sokerinlämpömittarini ei yltänyt seokseen asti, sen mittarilasi alkoi niin korkealta, että minun täytyi turvautua uusiin piuhallisiin paistimittareihini, jotka Kammenpyörittäjä toi minulle asiointireissultaan. Toisessa niistä on jopa blu tooth, mutten ole toki manuaalia vielä lukenut.

Tärkeää on tosiaan olla sekoittamatta kiehuvaa sokeria yhtään, pitää malttaa antaa olla vaan! Sokerin kiehuessa vatkasin yleiskoneen kulhossa valkuaiset vaahdoksi. Kun sokeri oli oikean lämpöistä, kaadoin sen varovaisesti valkuaisvaahtoon yleiskoneen vatkatessa samalla toiseksi suurimmalla teholla (suurimmalla tulee niin kova meteli ja muut vielä nukkuivat). Varo sokerin roiskeita, ne ovat törkeän kuumia. Sokeriliemi yhdessä valkuaisvaahdon kanssa muodosti nopeasti ihanan kuohkean ja tanakan marenkivaahdon, jonka jäähdytin vatkaamalla sitä muutamia minuutteja. Samalla lisäsin vaahtoon muutama tippa kerrallaan punaista elintarvikeväriä, joka oli tällä kertaa geelimuodossa, vaikka se kyllä näytti minusta ihan samalta kuin se pienen punaisen pullon nestemäinen. Laitoin mukaan noin 12-15 tippaa, kunnes väri oli minusta juuri sama kuin Giron hennon vaaleanpunainen. 

Kuumensin uunin 100 asteeseen, otin esille kaksi uunipeltiä ja laitoin niihin leivinpaperit. Laitoin suureen kertakäyttöiseen pursotinpussiin suurimman tähtityllani ja suljin pussin juuri tyllan yläpuolelta muovisella pussinsulkijalla. Näin marenki (tai mikään muukaan pursotettava, vaikka churrotaikina) ei pääse ennen aikojaan tyllasta pihalle. Käärin pussin yläreunaa hieman rullalle, jotta sinne oli helppo kaapia marenkimassa nuolijalla. Suljin yläpään leveämmällä pussinsulkijalla juuri marenkimassan yläpuolelta ja leikkasin ylimääräisen pussinsuun pois. Näin pussia on helppo kääriä sulkijan ympärille ja kaiken massan saa käytettyä. Otin pois tyllan yläpuolella olevan sulkijan ja niin pääsin pursottamaan. Olen siinä edelleenkin aika surkea, yhden sain sellaiseksi koiranjätöstä muistuttavaksi, mutta suurin osa oli suht nättejä. Viimeisestä tuli hassu huipuke. 

Paistoin marenkeja 100 asteisessa uunissa kaksi pellillistä yhtä aikaa 2 tuntia. Kokeilin niistä paria metallilastalla ja marenki oli sopivan kuivaa ja irtosi paperista. Sammutin uunin ja jätin pellit uuniin luukku raollaan vielä toiseksi toiseksi pariksi tunniksi jäähtymään. Nämä miehekkäät marengit ovat tarjolla ylioppilaan juhlissa lauantaina.