Kulttuurikuume

Ostimme viime viikonloppuna museokortit ja käytimme niitä heti tuoreeltaan Kiasma-vierailussamme. Eilisen vapaapäivän vietin myös kulttuurin parissa naapurini kanssa. Museokortti sai jälleen käyttöä, kun kävimme Serlachius Museoissa Mänttä-Vilppulassa. Olin myös varannut ystävälleni ja minulle lounaspöydän Ravintola Göstaan.

Paviljongin näyttelyt Kaukainen kosketus ja Toisten taidetta olivat molemmat laajoja ja mielenkiintoisia, en tiedä kummasta olisin enemmän pitänyt. Kaukainen kosketus osui ehkä vielä paremmin makuuni, pidin todella paljon valokuvista ja niihin liittyvistä tarinoista. Keskelle suurta näyttelysalia oli koottu vanha hylätty talo, jonne oli vangittu homeen hajukin. Se osa näyttelyä oli jopa hieman vastenmielinen, mutta kiinnostavalla tavalla. 

Kiersimme myös Taidemuseo Göstan näyttelyt Göstan ystävät ja Malli ja hullu kuvailija. Tietysti ihailimme Mäntän Monetiakin. Viime kesän vierailulla museo oli aivan täynnä väkeä, talvisella käynnillämme olimme melkein ainoat vieraat. Nyt väkeä alkoi olla melko mukavasti siinä vaiheessa, kun lounasvarauksemme oli käsillä. 

Ravintola Göstan Menu Toisten taidetta sisälsi kolme ruokalajia 42 euron hintaan. Otimme yhdet viinilasilliset sopimaan pääruoalle. Alkuruoka oli nimeltään Kevyesti suolattua Huutokosken kirjolohta, kuningasrapua ja avokadoa. Olisin ollut taipuvainen käyttämään sanaa kohtuullisesti sanan kevyesti tilalla. Mutta liikaa suolaa ei ollut. 

Pääruokana oli Paahdettua karitsan seläkettä, emmervehnää ja tummaa sitruunakastiketta. Tälle annokselle tuhti punaviini oli omiaan. Karitsaa oli annoksessa myös prässättynä tai jonkunlaisena pintapaistettuna pateena, hyvää se joka tapauksessa oli. 

Jälkiruoka oli aterian kaunein annos, eikä mansikoilla ja jäätelöllä voi muutenkaan epäonnistua. Lakritsakreemi oli ihastuttavaa ja mansikat muhevasti marinoituja. 

Ateriamme aikana ravintola täyttyi mukavasti, tarjoilu oli ystävällistä. Naapuripöydissä olleita pikkulapsia otettiin hienosti huomioon ja paikan täytti iloinen puheensorina. Tämä oli toinen kokemukseni Ravintola Göstasta, luulen että pidin talvella syömästämme ateriasta vielä hippusen enemmän. Sen alkuruoka oli silloin aivan omaa luokkaansa. Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne olen kerännyt muitakin ravintola-aiheisia postauksiamme.

Ennen kotiinpaluuta kävimme vielä Mäntän keskustan kirkossa ja Gustaf-museossa. Kuuntelimme ajan kanssa Paperiperkele-näyttelyn ja ostimme avio-onnea koettelevat tuliaiset. 

Postauksen otsikko viittaa merkilliseen kuumeeseen joka minulle nousi illalla. En yleensä ole flunssassakaan kuumeinen, mutta nyt olen aivan irrallisessa kuumeessa ilman muita oireita. Kyllä se päivä näinkin menee sohvalla leväten, mutta toivon olevani huomenna kunnossa,  sillä minilomanen oopperan parissa lähestyy. 

Eilen en kulttuurimatkan jälkeen jaksanut paneutua ranskalaisen ruoan maailmaan, mutta katsoin sentään Tour de Francen yhdennentoista etapin lopun, johon liittyi legendaarinen Tourmaletin nousu ja sen jälkeinen melkein 30 km lasku. Etapin voitti Puolan ylpeys Rafal Majka, Tourin johtopaikkaa pitää vähän tylsästikin Chris Froome. 

Tänään on vuorossa viimeinen Pyreneitten (joita meillä leikkisästi kutsutaan myös Andeiksi) etappi, jonka profiili on karmeaa sahaamista. Saa nähdä miten tänään muut vuoriekspertit pärjäävät Froomelle, vai tuleeko kisan viimeisestä kolmanneksesta vähän puuduttavaa puurtamista kohti Pariisia.