Nyt ei ole ollut aikaa kunnolla kokkailla espanjalaista ruokaa, mutta yritin lyödä tänään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Meillä oli töissä aikaa yhteislounaan valmistamiseen ja lupauduin tekemään keittoa meille kaikille työvuorossa olleille. Halusin tehdä keittoa, johon tulisi chorizoa, mutta aamuinen kierros taajaman kaupoissa ennen töihin menoa jätti minut chorizotta. Ostin kuitenkin tarpeita jonkunlaista keittoa varten, hyvää keittoa siitä tulikin, vaikkei ehkä kovin espanjalaista.
Wanna-be-Spanish-soup noin kymmenelle
- 4 pekonilla maustettua makkaraa
- 300 g pala ylikypsää kinkkua
- 1 rkl oliiviöljyä
- 4 tomaattia
- 4 porkkanaa
- 4 kevätsipulia
- 1 oranssi paprika
- 2 tölkkiä valkoisia papuja
- 250 g pienikuvioista pastaa
- 4 suurta lehteä lehtikaalia
- sileälehtistä persiljaa
- pimentonia
- sahramia
- suolaa ja pippuria
- loraus soijakastiketta
- vettä
Pilkoin kasvikset pieniksi kuutioiksi, samoin kinkun. Makkarat leikkasin puolen sentin kiekoiksi. Kumosin pavut siivilään, huuhdoin ne ja jätin valumaan. Kuumensin tilkan oliiviöljyä ja paistoin makkarakiekkoja pannulla muutamia minuutteja, maustoin niitä pimentonilla tavoitellen jotain chorizomaisuutta makuun. Käytin kinkkukuutiot samalla pannulla makkarapalojen jälkeen. Kaadoin molemmat suureen kattilaan ja keräsin sinne kaikki muutkin aineet pastaa ja persiljaa lukuunottamatta.
Keittelin keittoa miedolla lämmöllä puolisen tuntia ja lisäsin pastan mukaan. Kun pasta oli kypsynyt, tarkistin maun, lisäsin hieman suolaa ja persiljan. Söimme keiton leipomani aurinkoleivän kanssa. Olin vienyt pimentonin ja sahramin kotoa ja nyt muistan, että unohdin laittaa keittoon ostamani pussillisen pakasteherneitä. Ne lienevät edelleen työpaikan jääkaapissa.
Ms Cake Boss teki meille jälkiruoaksi pannukakkua. Siinä näkee, että hiiret hyppivät pöydällä, kun kissa on poissa. Heti kun pomo on työmatkalla, syömme maitotuotteita salaa!
Tänään La Vueltan kuudes etappi sisältää rankan 18 km mittaisen loppunousun. Tällä hetkellä kärjellä on matkaa maaliin vielä 13 km. On mukava istua kaikessa rauhassa viinilasillinen käden ulottuvilla, rakkaita sukulaisia on käymässä, päivällinen syöty ja työviikko on yhtä vuoroa vaille valmis. Viikonloppuna minulla on kunnolla aikaa paneutua Espanja-kokkailuihin, onhan käsillä ensimmäinen viikonloppu koko kesänä, jolloin emme ole menossa jonnekin tai kipeinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti