Berliiniä sikinsokin

Lauantain ravintolakokemuksesta Berliinissä kerroin jo edellisessä postauksessa, ehdimme vielä monenlaista muuta sitä ennen. Hotellin hyvän aamiaisen jälkeen laitoimme reput selkäämme ja lähdimme kävellen kohti yhtä Berliinin tärkeimmistä ostoskaduista, Kurfürstendammia. Reittimme varrella osui Mall of Berlin, joka ei vielä siihen aikaan ollut avoinna. Pihalla huomasimme kuitenkin mainoksia, joiden perusteella päätimme palata paikalle kello 13. 

Emme kuitenkaan tämän vuoksi

Halusimme käydä katsomassa taas Holocaust Memorialia, tulimme tehneeksi melkoisen mutkan ottaessamme yhden suunnan noin 45 astetta pieleen. Se oli vain hyvä mutka, sillä näimme hyvän palasen kaunista Großer Tiergartenin puistoa ja Brandenburgin Portin. 

Saavuimme holokaustin muistomerkille pohjoispuolelta ja kiertelimme sen sisällä hyvän tovin. Huomasimme halkeilleita betonitolppia, joita oli pitänyt vahvistaa rautavanteilla. Halkeamia on löytynyt jo yli 400 tolpassa, kaikkiaan erikorkuisia tolppia on 2700. Muistomerkki on valmistunut vuonna 2005. 

Seuraavaksi kävelimme kohti Potsdamer Platzia, jonka reunalla näkyy maahan merkittynä Berliinin muurin paikka, samoin pieniä palasia muuria on jätettynä (tai myöhemmin takaisin tuotuna?), kai lähinnä turistien kuvattana. 

Seikkailimme hieman jättimäisellä Potzdamerin asemalla, jossa eri kerroksissa liikkuivat kaukojunat, lähijunat ja metrot. Päädyimme metrolla lähelle ostoskatua, sillä halusimme käydä uudelleen KaDeWessa. Samoin piipahdimme Saturnin liikkeessä ostamassa minulle uuden rannekkeen vivofitiini, sen alkuperäinen ranneke otti ja napsahti poikki aivan itsestään edellisenä päivänä. 

Koska olimme illalla menossa syömään hyvin, keräsimme nälkää jo hyvissä ajoin. Jaoimme kuitenkin mainion currywurst-annoksen kadunvarren nakkikioskilla. Välillä ihminen kyllä tarvitsee makkaraperunoita, turha sitä on kieltää. Sitten olikin jo aika suunnistaa takaisin kohti Mall of Berliniä, matka oli hieman mutkikas, sillä osa metroreiteistä oli puoliksi suljettu remontin takia ja metrojunat kulkivat samaa raidetta edestakaisin tietyillä pätkillä harvennetuin aikatauluin. Äkkiä muuten tottuu siihen, että metro tai juna kulkee 3-5 minuutin välein ja kun odotusaikaa onkin 8 minuuttia, tuntuu odotusaika ikuisuudelta, naurettavaa. Lauantainakin metrot ja junat olivat melko väljiä, melkein joka pätkällä mahduimme istumaankin. 

Kauppojensa puolesta suuri Mall of Berlin ei meitä kiinnostanut, mutta sen valtavalla katetulla sisäpihalla oli yhdeltä tarkoitus tapahtua jotain kiinnostavaa. Berliinin Sinfoniaorkesteri soitti siellä spontaanin konsertin, Symphonic Mobin. Ehdimme perille vasta noin vartin yli yksi, mutta siihen aikaan siellä vasta valmisteltiin tapahtumaa. Mikäli ymmärsin oikein sinfoniaorkesterin kanssa saattoi tulla soittamaan kuka tahansa soittotaitoinen instrumenttinsa kanssa ja paikalla olikin ilmeisesti yli kaksisataa muusikkoa, alle 10-vuotiaista lapsista alkaen. 

Kuuntelimme konserttia ostoskeskuksen toisen kerroksen parvekkeelta, mutta siellä musiikki kyllä hajosi aikalailla kakofonikseksi. Paremmalta se kuulosti poislähtiessämme orkesterin tasalta ja etupuolelta, kuten on tavallistakin kuunnella orkesteria. Tapahtuma herätti laajaa kiinnostusta, useita kameroita oli kuvaamassa ja ostoksilla olevat ihmiset pysähtyivät kuuntelemaan Brahmsia ja Dvorákia. 

Sunnuntain olimme jo etukäteen päättäneet varata museoille. Sää oli useita asteita edellispäiviä viileämpää ja sateenuhkakin oli melkoinen. Lähdimme kuitenkin kävellen liikkeelle, päätimme mennä metroihin, jos sade kunnolla alkaisi. Sunnuntaiaamuiset kadut olivat hiljaisia, vain jotkut matkamuistomyymälät olivat aukeamassa.

Kävimme ensin katsomassa tv-tornilla, olisiko siellä pitkät jonot, mutta odotusaika olisi ollut tunnin luokkaa, joten jätimme sen väliin. Olimmehan tornissa käyneet aikoinaan. 

Ensimmäiseksi museoksi valitsimme  DDR-museon, joka sijaitsee Spreen rannalla sillan kupeessa.

Saimme alennusta pääsylipun hintaan Berliini-korteillamme ja aloimme tutkia interaktiivista, mielenkiintoista museota. Aluksi vaikutti, että siellä on aivan liikaa ihmisiä niin pieniin tiloihin, mutta hetkisen kuluttua olikin jo väljempää ja pääsimme mekin aukomaan erilaisia vetolaatikoita ja kaappeja, joissa oli esineistöä DDR:n ajoilta. Kaikki oli tekstitetty myös englanniksi, mikä oli oikein mukavaa. Todella monet esineet ja asiat vaikuttivat kyllä meistä hyvinkin tutuilta, ei meillä Suomessa 1970-luvulla niin kovin moni tuote tai asia ollut ollenkaan sen  kummemmin, kuin Harppisaksassakaan, esimerkiksi muoti ja kulutustavarat näyttivät hämmästyttävän tutuilta meistä, tuon ajan lapsista. Tämä museo ei käsitellyt Berliinin muuria lainkaan, vaan koko DDR:n valtiota. 

Museosaarella Alte Nationalgalerissa oli viimeistä päivää ImEx-näyttely. Sinne oli satojen metrien jono, joten jätimme sen suosiolla pois ohjelmastamme.

Suuntasimme aiemmilta käynneiltä tuttuun Pergamon Museumiin. Mittavan remontin vuoksi aika suuri osa museota oli nyt suljettu, myös kuuluisa Pergamonin alttari. Onneksi Miletoksen Portti oli kuitenkin nähtävillä, Miletos on ollut suosikkipaikkojamme Turkissa. 

Tartu mikkiin-sarjan ensimmäinen tuotantokausi alkamassa

Halusimme katsella kaupunkia myös joelta päin ja valitsimme summamutikassa yhden jokiajeluita tekevistä laivoista. Ehdimme juoda ennen ajelua hyvät kahvit ja jakaa mainion omenastruudelin. 

Tunnin jokiajelu maksoi 10 euroa ja katettuun laivaan olisi mahtunut 99 asiakasta, meitä oli ehkä noin 40. Joella kulki koko ajan useita erikokoisia laivoja samoissa puuhissa. 

Meille sattui oppaaksi mukava nuori mies. Hän jutteli leppoisasti ensin saksaksi ja sitten englanniksi ja suurimmaksi osaksi ihan samoja juttuja. Ymmärrämme saksaa kohtuullisesti, vaikkei puhepuoli olekaan niin sujuvaa. Kuulimme monia hauskoja anekdootteja Berliinistä, kuten sen että liittokanslerin virkarakennusta sanotaan valtiolliseksi pesukoneeksi, koska sen julkisivussa on pyöreä ikkuna kuin pesukoneen luukku ikään. Samoin oli mielenkiintoista huomata, että tv-tornin pyöreän osan muotoilu olevan sellainen, että auringonpaisteella siihen muodostuu auringon nousun ja laskun mukaan liikkuva risti, sillä valo heijastuu sen ulkonevista osista juuri sopivasti. Tämäkös kismitti DDR:n aikana valtiovaltaa kovasti ja palasia jopa koitettiin hinkata yöaikaan niin, ettei valo enää heijastuisi niistä, sillä kaikenlainen uskontoon viittaavuuskin oli epätoivottavaa tuohon aikaan. Ajelu oli hyvin antoisa ja saimme kympeillemme hyvän vastineen, kiitos hyvän opastuksen. 

Sunnuntai-iltana kävimme vielä Mauermuseumissa, jolla on hämmästyttävän laajat aukioloajat. Museo sijaitsi aivan muutaman minuutin kävelymatkan päässä hotellistamme ja Checkpoint Charliesta. Lippujen ostaminen ja museoon varsinaisesti sisälle löytäminen oli hieman monivaiheista, mutta mutkikas oli itse museokin, se sijaitsi varmaankin usean suuren talon monessa eri kerroksessa ja oli niin täynnä katsottavaa ja luettavaa, ettei lyhyt visiitti tullut kyseeseen. Tämä museo keskittyi siihen, mitä jaetussa Berliinissä tapahtui milläkin vuosikymmenellä ja erityisesti pakoyrityksiin, onnistuneisiin ja epäonnisiin. Tuntui kyllä pahalta ajatella, miten kukaan on voinut kuvitella, että Berliinin jakaminen muurilla olisi hyvä ajatus ja että DDR valtiona olisi ihmisille hyvästä, kun sieltä niin kiihkeästi ja epätoivoisin keinoin haluttiin ja yritettiin paeta. Vielä kesällä 1989 tehtiin monta huonosti päättynyttä yritystä ja loppuvuodesta muuri jo murtui. Tässäkin museossa kaiki materiaali oli tekstitetty myös englanniksi, paikoin myös ranskaksi. Museossa ei saanut kuvata ollenkaan, joten siellä käymisestä ei ole kuvallisia todisteita.

Illan päätteeksi kävimme italialaisessa ravintolassa syömässä hyvät pizzat ja nautimme ateriasta siinä missä edellisillan aivan toisenlaisestakin.

Sen lisäksi, että kuljimme paljon yhdessä, kävi Kammenpyörittäjä usealla kuvausreissulla parhaassa seurassa. Hän kävi katsomassa muunmuassa suljettua Tempelhofin lentokenttää ja sen läheisyydessä olevaa maanvajoamista tutkivaa rakennelmaa, Heavy Load-Bearing Bodya, joka liittyy Hitlerin kaavailuihin maailmanpääkaupunki Germaniasta.

Myös muuta mielenkiintoista siirtyi muistikorteille  niin paljon, että on vaikea valita, mitä kuvia julkaista ja mitä jättää sivuun.

Maanantaina ennen iltapäiväistä lentoamme kävimme ensin viemässä matkalaukkumme Berliinin päärautatieasemalle säilytykseen ja junailimme sieltä Alexaderplatzille.

Teimme uuden kurkkauksen tv-tornin aulaan, mutta jono oli silloinkin liian pitkä odotteluun. Kävimme aukion liikkeissä, todella suuressa Kaufhofissa ja ilokseni löytämästämme upouudessa Decathlonissa, josta ostin liikuntapaitoja ja caminovarusteita.

Päärautatieasemalta pääsi helposti takaisin lentoasemalle bussilla, joka oli hyvin täysi koko matkan, mutta kaikki matkailijat laukkuineen pääsivät kyytiin ja suurin osa istumaankin. Lentoasema oli tuona maanantaina hyvin hiljainen, emme joutuneet jonottamaan sen enempää laukkuja jättäessämme kuin turvatarkastukseenkaan. Pitkä viikonloppu Berliinissä oli todella mukava ja jätti mieliteon palata tuohon kaupunkiin uudelleen. Sieltä löytyi yleissaksalaisen miellyttävyyden lisäksi boheemiutta ja rosoisuutta, mielenkiintoisia museoita ja nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja kulkemisen helppoutta. Suosittelemme lämpimästi Berliiniä!