Vaikka kuinka lupasin

Puuhasin meille ruokavaraston pari vuotta sitten, tein siitä kohtuusuuren numeron. Enhän muuten olisi saanut sitä valmiiksi, vaan se olisi jäänyt joko pelkäksi aikomukseksi tai vielä pahempaa, keskeneräiseksi räpellykseksi, joka vain lisää sekasotkuista epämääräisyyttä. Sain kuin sainkin pantryni valmiiksi ja siellä vietettiin myös juhlalliset avajaiset. Lupasin silloin itselleni, etten päästä sinne, enkä keittiön kaappeihin pesiytymään enää ruokatarvikkeita, joista minulla itsellänikään ei ole mitään muistikuvaa, ei siitä mistä ne ovat sinne siunaantuneet, tai mikä niiden käyttötarkoitus on. 

No aivan niin ei tietenkään käynyt. Jokaiselta matkaltamme tuomme jotain elintarvikkeita ja hankin kokeiltavaksi yhtä jos toista tästä lähistöltäkin. Kunhan saamme ostoksemme pois matkatavaroista, ne ovat ensin yleensä ihailtavana keittiön pöydällä ja tasoilla, kunnes Kammenpyörittäjä ärsyyntyy niihin. Silloin hän kerää ne johonkin laatikkoon tai suureen ostoskassiin, jonka hän asettaa strategisille kulkuväylille siinä toivossa, että ottaisin ja järjestäisin tuliaiset kaappeihin. Hän tekisi sen muuten itse, mutta sitten valittaisin, etten löydä mitään, koska kaikki on laitettu minne sattuu. Kuluu aikaa, ehkäpä viikko tai kolmisen kuukautta ennen kuin saan tarmonpuuskan ja kiikutan laatikon tai kassin pantryyn ja laitan purkit ja pussukat minne sattuu.

Kun tarvitsen jotain ruoanlaittoon, minulla on yleensä jonkunlainen aavistus siitä, löytyykö taloudesta tätä tiettyä tuotetta. Kun tein jokunen aika sitten cocaa, tiesin että meillä on pieni purkki säilöttyä paprikaa ja oikeassa olinkin. Ei se tosin ollut sillä pantryn hyllyllä, missä sen suuntaiset ruokatarvikkeet ovat, vaan keittiön kaapissa piilossa sokeripussin takana. Mutta sain cocan tehtyä ja sainpa vielä paprikapurkista hyvän säilöntäpurkin muutaman pesun jälkeen, sen verran öljyinen se oli, että useampi kuuraus oli tarpeen. 

Joskus ruokatarvike osaa piiloutua niin, ettei sitä löydä kukaan. Minulla oli aivan varma mielikuva siitä, että meillä on purnukka maapähkinävoita, crunchya versiota, tiesin miltä purkki näyttää ja että se on jossain. En muista enää mihin olisin sitä tarvinut, mutta sinä tarvimisen tuokiona en löytänyt purkkia mistään. Kyselin nuorisoltakin, ovatko he syöneet maapähkinävoini (huomaa omistusliite, nimenomaan minun maapähkinävoini), mutta kukaan heistä ei tunnustanut niin tehneensä. Eikä myöskään pudottaneensa sitä lattialle ja sitten vähin äänin siivonneen sitä pois. Tai antaneensa sitä kavereilleen, myyneensä sitä, tai käyttäneensä sitä heittovälineensä jossain merkillisessä pihapelissä. Kukaan ei ollut nähnyt purkkia maapähkinävoita. 

Siivotessani keväällä jääkaappia ennen Jääkärin ylioppilasjuhlia löysin maapähkinävoin. Se oli jääkaapissa, avaamattomana ja aivan näkyvissä. En ole käyttänyt sitä vieläkään. En keksi sille mitään käyttöä. Koetan pidättäytyä uuden purkin ostamiselta. 

kuvan banaaninpoikaset eivät liity juttuun

Toinen elintarvike (epäröin kyllä käyttää tuota sanaa tuotteen luonteen vuoksi), jota meillä on liian monta purkkia on kondensoitu maito. Olen käyttänyt sitä muutamia kertoja, mutta varastoistani päätellen se on aivan oleellinen raaka-aine keittiössäni. Ei ole. Koska tämä viikko on Hävikkiviikko, yritän pienentää kondensoidun maidon varastojani, vaikkeivat nuo purkit tuota tiivistettyä makeutta varmastikaan mene ikinä milloinkaan huonoksi, ellei purkki vahingoitu jotenkin. Luulen, että kondensoitu maito säilyy pitempään kuin mikään muu. 

Akuutimpi pilaantumisen vaara oli kuitenkin eilen ostamillani mansikoilla. Enää ei ole millään mittarein mansikka-aika, mutta ostin silti rasiallinen mansikoita. Tänään minun olisi käytettävä ne pois, tai komposti saisi taas puoli kiloa täytettä. Etsiskelin ohjetta, johon saisin käytettyä mansikat Espanja-hengessä ja osuin My Sweet Carrot Cake-nimiseen blogiin, jossa oli tehty mansikkakakkua. Kakun ei sanota olevan erityisesti espanjalainen, mutta tarviiko tässä olla niin nöpönuuka? Blogi on espanjankielinen, blogin pitäjä on espanjalainen ja varmasti Espanjassa syödään mansikoita aivan yhtä innokkaasti kuin meilläkin. Postauksessa saatettiin mainita Martha Stewart, mutta hyvällä tuurilla Marthan sukujuuret ovat espanjalaiset. Sitä paitsi tänään on La Vueltan toinen lepopäivä, joten minulla on oikeastaan vähän kuin vapaapäivä haasteestani. Kakussa oli käytetty kondensoitua maitoa, joten päätökseni oli sementoitu, tämä kakku paistuisi  meidän uunissamme tänään. Muutin hieman muutamia kohtia, sehän on tapani. Esimerkiksi käytin suolattua voita, joten jätin muun suolan pois ja käännösohjelman tekemä leivinjauheen vaihtuminen hiivaan tuli huomioitua myös. Vaniljauutteen sijaan käytin vaniljatahnaa. 

Mikäli sinulla ei ole vaniljatahnaa, ei sinun pidä masentuman. Sehän on tavallaan korvaava (tai jatkojaloste) tuote, kuten vaniljauutekin. Vaniljatangon sisältä raaputetut vaniljansiemenet ovat se, mitä voi aina käyttää, kun kyse on vaniljamaun ja -tuoksun saamisesta ruokaan tai leipomukseen. Vanilja- tai vanilliinisokeria minulla ei ole tapana käyttää, joten en oikein tiedä, millaisia määriä niitä pitäisi käyttää. Vaniljatahnaa olen ostanut muistaakseni Stockmannilta. Siellä on myös myytävänä ihanan pulleita vaniljatankoja lasiputkiloihin pakattuna. Olen koittanut miettiä jotain käyttötarkoitusta noille paksuille lasiputkiloille vaniljatankojen päädyttyä erinäisiin leipomuksiini, mutten ole keksinyt. Otan vinkkejä vastaan.

Kakku, johon saa käytettyä mansikoita ja kondensoitua maitoa

• 275 g vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 275 g huoneenlämpöistä voita 
• 0,5 tl suolaa (jätä pois, jos käytät suolattua voita)
• 50 g muscovadosokeria
• 150 g valkoista sokeria
• 4 suurta kananmunaa
• 1 tl vaniljatahnaa (tai 1 rl vaniljauutetta tai 1 vaniljatangon sisältä raaputetut siemenet)
• 1 luomusitruunan kuori raastettuna
• 500 g mansikoita viipaloituna
• 1 purkki kondensoitua maitoa (en saattanut laittaa ihan niin paljon, purkkini ei ollut ihan pieni)

Valmistaminen

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen.
2. Valmistele rengasvuoka. Jos käytät metallista vuokaa, voitele se ja jauhota vehnäjauhoilla. Silikonista vuokaa ei tarvitse (tule) voidella, vaan sen suhteen laitetaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivotaan, että kakku irtoaa ehjänä.
3. Leikkaa mansikoista kannat pois ja viipaloi marjat, heitä pois huonoksi menneet ja toivo, että puolen kilon rasiassa on kunnollisia ainakin puolet.
4. Mittaa vehnäjauhot ja leivinjauhe kulhoon ja sekoita. Mittaa sokeri valmiiksi.
5. Vatkaa pehmeä voi sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi. Tämä ottaa aikansa, käytä yleiskonetta, jollet viitsi seisoskella pitelemässä sähkövatkainta. Älä edes kuvittele vatkaavasi voita ja sokeria käsivoimin. Jos kumminkin voimasi riittäisivät siihen, en tahdo tietää siitä mitään. 
6. Lisää voi-sokerivaahtoon kananmunat yksitellen ja vatkaa sen verran, että ne sulautuvat massaan kunnolla. Lisää mukaan sitruunankuoriraaste ja vaniljatahna. 
7. Seuraavaksi yhdistä seokseen jauhot, hillitse vatkaamisen vauhtia niin, että jauhot lempeästi sekoittuvat mukaan ja muodostavat taikinan. 
8. Lisää mukaan kondensoitu maito ja sekoita tasaiseksi.
9. Yhdistä taikinaan viipaloidut mansikat ja pyöräyttele ne varovasti mukaan nuolijalla.
10. Kaavi taikina vuokaan ja tasoittele pinta, tee siihen keskelle pieni painauma lusikan pohjalla, sillä kakuilla on taipumus muutoin kohota keskeltä liikaa.
11. Paista kakkua uunin keskiosassa 65-75 minuuttia. Kokeile tikulla kypsyyttä. Kun tikku on tökkäyksen jäljiltä puhdas, on kakku kypsä. 
12. Mene vaikka pienille päiväunille tai käytä koira pikapissalla, mutta älä kumoa kakkua heti, vaan anna sen olla ainakin 20 minuuttia vuoassa. 
13. Toivo parasta ja kumoa kakku leivinpaperin päälle ritilälle jäähtymään kokonaan.
14. Leikatessasi viipaleen, toivo etteivät mansikat ole valuneet kakun pohjalle, vaan ovat nätisti ja tasaisesti koko kakun paksuudelta. Mutta jos eivät olekaan, ei se haittaa. Tämä kakku on HYVÄÄ! Suosittelen jälleen pientä palasta kerrallaan, kummasti osaan valita kokeiluun ne makeimmat kakut.

Edit: nyt kun maistoin kakkua aivan jäähtyneenä ja asettuneena, se ei ole ollenkaan liian makeaa, mukava juttu!

Hyvin laveasti ajateltuna tämäkin oli jonkunlaista hävikin vastustamista, eikö ollutkin?