Etumatkalla

Ennen Berliinin matkaamme olimme etuyön Vantaalla lentokenttähotellissa. Olisimme ehtineet lentopäivänämmekin Vantaalle, mutta sain kutsun blogitapahtumaan sopivasti edelliseksi illaksi. Näin syksyllä saisi kyllä juosta bloggaajatapahtumasta toiseen, jos jokaiseen kutsuun tarttuisi, mutta harvassa ovat ne tilaisuudet, joihin arkena ehtisi. Moni tapahtuma järjestetään aamupäivällä ja on mahdotonta piipahtaa kymmenestä yhteentoista Helsingissä näin kaukaa. Mutta eivät kaikki tapahtumat, joihin kutsuja tulee minua kiinnostakaan. Toisinaan tulee sellaisia vastaan, joihin mielelläni osallistuisin. 

Tuona keskiviikkona kutsu kävi Tammer-Tukun järjestämään bloggaajatapahtumaan Flamingoon. Kysyin voisinko tulla avecin kanssa, muistin myös kysyä Kammenpyörittäjältä hotsittaisiko häntä lähteä. Hän ei pistänyt pahasti vastaan, joten kun minulle vastattiin, että kutsu on tässä tapauksessa kahdelle, päätimme osallistua. Viime syksynäkin sain kutsun samaan tapahtumaan, ellen aivan väärin muista. 

Olimme täsmällisesti paikalla, kuinkas muutenkaan. Kyse oli esittelytilaisuudesta, jossa näytillä oli Maku Kitchen Life-tuoteperhe, sisustustuotteita, pihavalaisimia ja Rento- saunomis- ja kylpytuotteita. Akseli Herlevi oli sommitellut pientä syötävää naisvoittoiselle vierasjoukolle. Saimme pienen katsauksen tämänhetkisiin ja tulossa oleviin trendeihin ja tietysti maistelimme mukavia pikkusyötäviä. 

Olisin aivan orpo tuollaisissa tilaisuuksissa yksinäni, mutta Kammenpyörittäjän kanssa tunsin oloni kohtalaisen mukavaksi. Minä en ole ollenkaan saunojatyyppiä, mutta kauniit saunatuotteet kyllä herättivät kiinnostukseni. Maku Kitchen Life-sarjan keittiövälineet olivat myös kivannäköisiä, vaikkakin moni tuote oli ihan sitä samaa, mitä muillakin valmistajilla on. Pata on pata, ei siinä ihan kauheasti ole varioimista. Tuotteet oli mukavasti aseteltu katsottaviksi ja kosketeltaviksi. 

Viivyimme noin tunnin verran parituntiseksi ilmoitetussa tapahtumassa. En tunnistanut kuin pari blogaania, suurin osa taisi olla sisustusbloggaajia. Poislähtiessä saimme lahjat, jotka koostuivat somasta puukorista, jossa oli pullot oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa aluslautasineen. Tilaisuus oli hyvin järjestetty, mutta aivan sitä varten en lähtisi toiste näin kaukaa. 

Koska olimme jo melkein Helsingissä, veimme saamamme lahjat hotelliin ja kiiruhdimme Helsinkiin upouudella junayhteydellä. Oli kyllä vitsikästä mennä ensin hotellista bussilla lentoasemalle ja siellä toisella bussilla juna-asemalle, jossa kävelimme maan alla takaisin lentoasemalle, jonka junapysäkki ei ole vielä käytössä suoraan terminaalista. Juna pysähteli muutamaan kertaan matkan varrella asemien välillä milloin antaen tietä ohittaville, milloin vastaantuleville junille, sinänsä ihan toivottavaa kyllä. Ehdimme kyllä pöytävaraukseemme aivan hyvin.

Vaikka Helsingissä on kokeilemattomia ravintoloita pilvin pimein, luotimme taas tuttuun ja turvalliseen Passioon. Emme olleet vielä päättäneet etukäteen monenko ruokalajin menun ottaisimme. Se riippuisi siitä, miten täyteen olisimme tulleet Herlevin herkuista. Passion pöytään päästessämme arvelimme viidelle ruokalajille olevan hyvin tilaa. 

Syyskuinen  keskiviikkoilta oli mukavan vilkas suosikkiravintolassamme. Ensimmäistä kertaa Jussi Hukkanen ei ollut paikalla meidän käynnillämme, mutta ruokailu onnistui kyllä ilman häntäkin. Tälläkin kertaa menu oli mieluisa meille, pari pikkuisen suolaista kohtaa oli lautasilla, mutta muuten pidimme jälleen siitä, mitä Passiossa sai eteensä. Kahden hengen ateria viinien kanssa maksoi noin 250 euroa ja poistuimme syyskuiseen iltaan tyytyväisinä, vaikkemme Jussia nähneetkään.

Edit: lisään tämän postauksen Campasimpukan yläreunasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme. Tässä tosin on muutakin jaaritusta, mutta löydän sen itsekin paremmin, jos tarvii kurkata, että milloin sitä on oltu Passiossa viimeksi!

Palasimme hotelliin lentokentän lähelle taas junalla. Olikin mielenkiintoista liikkua täysin autiolla Aviapoliksen seisakkeella. Siellä oli hyvin avaruusasemamainen tunnelma kaarevine käytävineen ja kiiltävine liukuportaineen. Kaikkialla soi erittäin psykedeelinen musiikki. Harmi etten ottanut videota, kun Kammenpyörittäjä oli katoamassa jonnekin kaukaisuuteen portaissa. Päästyämme maanpinnalle hieman epäröimme minne suuntaan lähteä, kuljimme pimeässä rakennustyömaa-alueen poikki uudelle maantielle, jolta pääsimme kohti Jumboa. Kerrassaan hieno juna-asema! Huvituimme siitä suuresti. Junayhteys lentoaseman ja Helsingin välillä tullee joskus toimivaksi, vielä se on vähän ontuva.