Päivän keitto

Viikonloppu on käsillä, ensimmäinen jolloin lomalle tuleva Jääkäri ei tule tänne, vaan menee kotiinsa. Olen seisoskellut viikon mittaan hänen kaikuvassa entisessä huoneessaan yhdessä kolmen polkupyörän kanssa ja miettinyt, että osaisinko minä tehdä remonttia. Onneksi emme koskaan laittaneet poikien huoneista vähääkään pikkupoikamaisia, ei ole poiskiskottavana batman- tai autotapetteja. Maalata saattaisin osata. Kannustakaa minua.

Keiton ainakin osaan keittää ja sen juuri teinkin. Kaupassakäyntiin ei ole ollut aikaa intoa, joten kokoilin kaapista ja hieman vielä pihaltakin aineksia keittoon, jota voisi luonnehtia italialaisvaikutteiseksi. Otin löyhästi mallia FOR THE LOVE OF BASIL-blogista. Omanlaiseni keitosta taas tuli, kun vaihtelin aineksia sen mukaan, mitä meillä sattui olemaan. *-merkityt ovat ohjeessa omia lisäyksiäni. Valkosipulia en laittanut ollenkaan, eikä meillä ollut persiljaa. 

Punainen kanakeitto

• 2 pulleaa broilerin rintafilettä
• 3 porkkanaa
• 1 iso keltasipuli
• 1 iso punainen suippopaprika
• 1 sellerinvarsi
• 1 tölkki kokonaisia kirsikkatomaatteja
• sekalainen keko oman kasvihuoneen pieniä sisällä loppuun kypsyneitä tomaatteja, lajit tuntemattomia*
• 1 tl sokeria*
• 1 dl olemattoman pientä kukkapastaa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• muutama pienehkö lehti lehtikaalia*
• tomaattitölkillinen vettä*
• 1 dl valkoviiniä*

Silppusin sipulin ja leikkasin sellerinvarren, porkkanat ja paprikan ohuiksi viipaleiksi ja suikaleiksi. Kuumensin kasarissa tilkan oliiviöljyä ja haudutin vihanneksia muutamia minuutteja. Sillä aikaa pilkoin broilerin fileet suikaleiksi ja paistoin niitä pannulla oliiviöljyssä muutamia minuutteja. Lisäsin kasariin tölkkitomaatit, viinin ja tomaattipurkillisen vettä. Kaadoin paistetut lihapalat kasariin, samoin ripottelin sinne pastan. Sekoittelin ja annoin keiton kiehua oikein maltillisesti. Maustoin keittoa suolalla ja pippurilla ja lopuksi yhdistin keittoon silputun lehtikaalin. Maistelin ja lisäsin vielä suolaa. Kun pasta alkoi olla kypsää, oli keitto aika sakeaa, joten lisäsin vielä vähän vettä. Keitto oli valmis noin 20 minuutissa. Italialaisuutta keitossa edusti mielestäni se, ettei siinä ollut vähääkään tulisuutta, vaan muheva tomaatinmaku. Porkkanoissa ja paprikoissa oli vielä purtavaa, annoin lopun keiton hautua vielä vähän lisää, kun olimme syöneet Opiskelijan kanssa. Kammenpyörittäjä saa soppaa töistä tultuaan, nuhaista oloaan parantamaan.

EDIT: Yön yli nukuttuani tulin siihen tulokseen, että tämäkin keitto on kutakuinkin minestrone, joten lisään sen tunnisteisiin minestrone ja revisited.