Sydänpuustit

Kansallinen korvapuustipäivä meni jo, minä leivoin hieman jälkijunassa tänään pullaa. En muista milloin olisinkaan  viimeksi leiponut pullaa, blogin neljän ja puolen vuoden arkistoista ei löydy yhtään varsinaista pullaohjetta. Otin nyt vinkit pullaan two of a kind-nimisestä blogista. Pikkuisen kyllä soveltelin taas, sillä se nyt on vaan minun luontoni. Alkuperäisen ohjeen saa helposti tuosta linkistä.

Sydänpuustit

Taikina

• 1,25 dl vettä
• 2,5 tl kuivahiivaa
• 1 tl sokeria
• 2,5 dl turkkilaista jogurttia
• 3 rkl muscovadosokeria
• 7 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl maitoa (taikinan meinatessa olla liian kuiva)
• 50 g (pitäähän nyt vähän voitakin  olla) + vähän vuokien voiteluun
• 1,4 tl ruokasoodaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl vaniljauutetta

Täyte

• 2 rkl muscovadosokeria
• 1 tl kanelia
• 25 g voita
• 1 dl omatekoista omenahilloa (jonka piti olla marmeladia, muttei suostunut marmeladisoitumaan)

Kuorrute

• ruokotomusokeria
• sitruunamehua

Tämä ei ollut ihan meikäläinen pullataikina ja meinasi usko loppua sen kohoamisen kanssa, mutta kun sinnikkäästi annoin ajan kulua, niin kyllä taikina siitä heräsi eloon. Onneksi ei ollut kiire tämän pullan kanssa. 

Kuumensin veden kuivahiivalle sopivaksi ja sekoitin hiivan ja sokerilusikallisen veteen ja jätin seoksen käynnistymään hetkeksi. Sillä välin keräsin muut taikinan ainekset (maitoa ja voita lukuunottamatta) yleiskoneen kulhoon. Noin kymmenen  minuutin kuluttua kaadoin hiivaliemen kulhoon ja aloin vaivata taikinaa. Se tuntui jäävän aivan murumaiseksi, joten lisäsin pikkutilkan maitoa ja vähän voita kuutioina. Taikinasta muodostui mukava kiinteä pallo noin 8-10 minuutin vaivaamisella, en katsonut kelloa. Jätin sitten taikinan kohoamaan pariksi tunniksi, kuten ohjeessa sanottiin, muttei taikina näyttänyt tunnissa älähtävänkään, joten siirsin suihkumyssyllä peitetyn kulhon altaaseen vesihauteeseen. Otin pikkunokoset ja kaikkiaan neljän tunnin kohottelun jälkeen taikina oli kuin olikin kohonnut kaksinkertaiseksi. Veikkaan, että kylmä voi hidasti kohoamisen alkamista, joten oma vika.

Kun taikina oli mielestäni riittävästi kohonnut, otin sen leivinpöydälle ja kaulitsin sen ohueksi levyksi, niin nelikulmioksi kuin kykenin. Sulatin täytteen voin ja sekoitin siihen muscovadon ja kanelin ja voitelin kolme vuokaa runsaskätisesti. Levitin täytteen pullalevylle ja sen päälle omenahilloa ohuelti.

Leikkasin levyn pitkittäin kahteen palaan ja pyöritin kummankin palan molemmilta pitkiltä reunoilta kohti keskustaa puoliväliin. Leikkasin pötkylät terävällä, ohuella veitsellä noin 4 senttisiin paloihin, jotka nostin vuokaan tavoitellen palaan sydämen muotoa, asetin palat niin, että sydämen kärki osoitti vuoan keskustaa kohden. Taikinasta tuli suurempaan vuokaan pullakehä, jonka keskelle asetin nurinpäin pienen uuninkestävän jälkiruokavuoan. Pienempään vuokaan tuli kuusi pullaa, isompaan kymmenkunta. Pullapötköjen hieman muotopuolet päätypalat asetin aivan minikokoisen le Creuset-pataani, jonka löysin aikoja sitten kirpparilta, mutten ole käyttänyt mihinkään. Jätin pullapalojen väliin tilaa kohoamista varten.

Kohotin pullia vielä vuoassa noin kolme varttia ja kuumensin uunin 180 asteeseen ja paistoin pullia kiertoilmalla noin 25 minuuttia. Annoin pullien jäähtyä ja sekoitin sitten sitruunamehutilkkaan ruokotomusokeria. Tämän kuorruteen valutin viilenneiden pullien päälle koristeeksi. Tosi mehevää pullaa tämä oli, omenatäytettä olisi riittänyt vähän vähemmänkin. Onneksi kotitekoinen hillo kesti paistamisen, eikä räiskynyt pitkin uunia.