Sähkötön sunnuntai

Ei tästä tullut kokonaan sähkötöntä sunnuntaita, mutta viime vuorokaudesta on ollut yli puolet sähkötöntä. Asumme paikassa, jossa talvimyrskyt ja tykkylumi aiheuttavat joskus pitkähköjä sähkökatkoja, samoin kesäiset ukkosmyrskyt. Nyt lähes ensilumi (meillä oli vähän loskaa edeltävällä viikolla) pätkäisi virran eilen illalla aivan kerrasta. Yleensä katkot alkavat räpsähdyksillä ja pienillä katkoilla, jolloin niiden väleissä ehtii vielä laskea vettä ämpäreihin ja keittiössa kulhoihin ja kannuihin. 

Eilisillan katko kesti viitisen tuntia ja meinasi estää meiltä kyläänlähtemisen. Olin vetkutellut suihkussa käymisen kanssa, eikä siihen sitten ollut enää mahdollisuutta, kun sähköt katkesivat. Meillä on oma porakaivo, jonka pumppu ymmärrettävästi uinahtaa, kun virta katkeaa. Odottelin niin viimetippaan kuin pystyin ja ajoin sitten pimeässä lumituiskussa töihin pikaiseen suihkuun. Kammenpyörittäjä pääsi töistä juuri samaan aikaan. Kotona etsimme vaatteita otsalamppujen valossa, emmekä ilmeisesti menneet luimupupulaan paita nurinpäin. Kotimieheksi jääneen Opiskelijan puhelimen virta alkoi jo ehtyä, tabletissa oli hieman virtaa ja kynttilöitä oli viritelty sinne tänne. Onneksi ei ollut paljon pakkasta, kylmä ei alkanut vielä vaivata.

Vähän omituinen tuliaiskakku, en postaa ennen
uusintayritystä, jota ei luultavasti tule

Mukavan Armaksen-täyteisen vierailun jälkeen palasimme kotiin ja iloksemme sähköt oli saatu palautettua. En älynnyt varautua silloinkaan mahdollisiin uusiin katkoihin, vaan menin tyytyväisenä nukkumaan. Aamuyön puolella sähköt katkesivat uudelleen ja tulivat takaisin vasta noin yhdentoista aikaan aamupäivällä.

Tähän vuodenaikaan, kun on suurimmaksi osaksi ainakin hämärää, ellei pimeää, huomaa miten vähän voi nykykodissa tehdä ilman sähköä. Ainakin pitää miettiä, mitä voikaan tehdä. Pihan kastelutynnyreissä oli vielä hieman vettä wc:n huuhteluun, mutta muuten olimme käyttövedettä, noin viisi litraa sain putkistosta valuteltua. Jääkaappia auoimme mahdollisimman vähän ja pakastimia emme ollenkaan. Onneksi meillä on kaasuliesi, joten riisipuuron keitto onnistui hyvin, löysinpä pussillisen pehmeitä luumujakin, joten saimme aamiaiselle luumusoppaakin. Ja ne sähköt! 

Mitä sitten en voinut tehdä? Kahvikone ei inahtanut, ei soinut country nettiradiosta, en voinut tehdä suunnittelemaani ompelutyötä (jota kyllä valmistelin kynttilän valossa). Nettiin ei päässyt kuin tabletilla, josta oli virta vähissä. Puhelinta koitin olla näpräämättä, ettei virta kuluisi turhuuksiin. Lukea ei nähnyt sohvalla, ei nukuttanutkaan. Mutta ei minulla ollut tylsää. Kävin pihalla vapauttamassa pihakoivuja lumipeitosta, ne olivat aivan taipuneita uudesta lumesta, ruokin Paistia ja oravia, laitoin muhkean lyhteen keltasirkuille. 

Puu lumen alla                                                                     Vapautettu puu, en kaatanut, se vain hävisi taustaan

Nyt on jo sunnuntai-ilta, vapaa viikonloppu muodostui erilaiseksi kuin olin ajatellut. En tehnyt isotöisiä ruokia, enkä saa niistä postauksia aikaan. Olen levännyt paljon, nukkunut päiväunet, syönyt ihanaa riisipuuroa ja viikannut pyykkejä hämärässä ja kuunnellut hiljaisuutta, vaikka radionkin olisi jo saanut soimaan. Sekin on mukavaa. 

Kun pojat olivat pieniä, he halusivat joskus leikkiä sähkökatkoa. Teimme ruokaa retkikeittimellä, laitoimme ylimääräiset villasukat jalkaan, sulatimme lunta vedeksi (ei juomakäyttöön, mutta leikinvuoksi), etsimme lautapelit esille ja oikeasti vietimme aikaa toistemme kanssa. Ei siihen tarvita sähkökatkoakaan, pitäisi vain muistaa, että elämä on täynnä tekemistä, vaikkei se kuluttaisikaan sähköä. Eikä sekään haittaa mitään, ettei välillä tee yhtään mitään. Eri asia on sitten tietysti erittäin pitkät sähkökatkot kylmällä tai oikein lämpimällä säällä, jos pitää huolehtia eläimistä, pikkulapsista, tai sairaista. Tällaiset pikkujutut kuin nyt ovat, no pikkujuttuja.