Täytyyhän ihmisen syödä - Juuren lounas

Etsi kuvasta ravintola

Juuri on niitä ravintoloita, jonka voi aina valita, kun tarvitsee luotettavaa, takuuvarmaa ruokailupaikkaa Helsingissä. Se on maanantaisinkin auki lounasaikaan, joten minun ei tarvinut kauan miettiä, olisiko se merellisen minilomasemme ensimmäinen kohokohta. Talo, jossa Juuri sijaitsee, on mittavan julkisivuremontin kourissa, meteli on paikoin kovanpuoleinen sisälläkin. Lyhyen vierailun ajan sen kyllä kestää, mutta on siinä henkilökunnalla jaksamista. 

Söimme kolmen ruokalajin lounaan, johon olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Koska tästä ateriasta on kulunut jo melkein viikko, muistini on tehnyt tepposet (söimme monta muutakin hyvää ateriaa samaan syssyyn), enkä muista kovin tarkkaan aterian osasten sisältöä. Lounaslistan vaihtuvuuden vuoksi en enää löydä Juuren sivultakaan, mitä se mahtava pääruoan pehmeä lihapallo oli. Alkuun saimme talon hyviä leipiä ja tarjoilija taisi huomata, että olimme huomattavan nälkäisiä, sillä hän toi meille nopeasti lisää leipää. 

Ravintola Juuressa on turvallisuutta ja lämpöä, joka ei tarkoita sitä, että joka kerta lautaselle ilmestyisi samaa ruokaa, päinvastoin. Turvallisuus ja lämpö perustuu siihen, että aina voi luottaa saavansa jotain vähän erilaista, mutta varmasti hyvää ruokaa. Se on kekseliästä, ajankohtaista, kaunista ja jotenkin niin hyvää tekevää. Ei vain vatsalle, mutta myös mielelle. En kauhean hyvin osaa selittää sitä, mutta olemme puhuneet siitä usein ystäväni sauvajyväsen kanssa. Juuren ruoka on lääkettä, joka saa ihmisen kokonaisvaltaisesti kehräämään mielihyvästä. 26 euron hintaan sai sekä vatsansa täyteen, että olon jotenkin niin kertakaikkisen hyväksi, että satunnainen remonttimelu tai ulko-ovella kasvoille lyövä syysviimakaan eivät haittanneet. Juomineen lasku kahdelta hengeltä oli 66 euroa. 

Kävelimme Juuresta suoraan Kaffecentraleniin espressolle, sillä siellä taas saa varmasti hyvän shotin, tällä kertaa otimme tuplashotit kumpainenkin. 

Helsinki esittäytyi tuona päivänä todella kauniina, aurinko paistoi, vaahterat olivat päästäneet lehtensä liikkeelle, eikä ollut liian kylmäkään. Kävimme ostamassa valmiiksi lippuja talven kulttuuritapahtumiin, päätimme jo valmiiksi mitä tekisimme paluumatkalla bussikyytiä odotellessamme ja kävelimme takaisin satamaan Kauppahallin kautta. 

Liitän tämän postauksen Campasimpukan yläreunasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne olen kerännyt ravintola-aiheisia postauksiamme.

EDIT: Otsikkoon oli pujahtanut typo, arvelin siinä, että täytyyhän ihminen syödä, aivan niin "kiinnostava" ei Juurenkaan lista ole, enkä minä kokeilunhaluinen. Typo korjattu.