Osteri kerrallaan - Restoran Lusikas

Olimme aikaisemmilla talvireissuillamme Tallinnaan liikkeellä muutamaa päivää myöhemmin, vasta uudenvuoden jälkeen. Oletimme Tallinnan olevan nytkin täynnä venäläisiä ja suomalaisia matkailijoita ja niin ollen kaikkien paikkojen olevan auki. Kyllä meitä ulkomaalaisia oli kaupungissa näin välipäivinäkin, muttei mitenkään ruuhkiksi asti, ilmeisesti venäläiset saapuisivat sankemmin joukoin vasta uudeksi vuodeksi, jolloin me olisimme jo palanneet kotiin. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin,  huomasimme suosikkimuseoidemme KUMUn ja Lennusadamin olevan kiinni perinteisen maanantaiden lisäksi myös tiistait näin talvikaudella, mikä oli melkoinen pettymys. Monilla ravintoloillakin oli alkuviikosta joko joulutauon viimeinen päivä, tai muuten juuri maanantai suljettuna. 

Vastuu reissun päivällisvarauksista oli minulla ja selailin tallinnalaisten ravintoloiden sivuja ja suomalaisten blogaanien ravintolapostauksia useana päivänä. Meillä oli mielessämme paikka nimeltä Restoran Lusikas, jonka Kammenpyörittäjä oli huomannut jollain aikaisemmista Tallinnan matkoistamme, mutta jota emme vielä olleet ehtineet kokeilla. Nimestä muistui mieleen Ravintola Lusikka Helsingissä (joka on ikävä kyllä jo sulkenut ovensa lopullisesti, mutta sama väki on avannut Bravo Delin Tehtaankadulle tässä kuussa). Toinen seikka, mikä jäi Kammenpyörittäjän mieleen, olivat ulkopuolella mainostetut osterit kappalehintaan.

Ravintolan verkkosivut ovat hieman ankeat, mutta riittävän informatiiviset. Kuvattomuus ja sivun laimea pohjaväri saisivat minut ohittamaan ravintolan, mikäli pelkästään selaisin minulle vieraiden ravintoloiden kotisivuja, mutta kun olimme paikasta jo kiinnostuneet, ei vaatimattomuus haitannut. Varaaminen onnistui netin kautta hyvin, mikä on minulle soittamisvastahakoiselle suuri plussa. 

Kävelimme päivälliselle hotellistamme poiketen aina yhtä hyväntuoksuiseen Piparkakkumania-näyttelyyn. Tämä on jo kymmenes vuosi, kun piparkakkunäyttely järjestetään, sinne ehtii vielä aina 9.1.2016 asti, eikä kahden euron sisäänpääsymaksukaan päätä huimaa. 

Lusikas'n ilta näytti olevan ainakin puolikiireinen. Meidän lisäksemme alkuillasta pöytiä täytti muutama suomalainen lapsiperhe ja isohko virolaisnaisten seurue. Heistä on kyllä sanottava, että sellainen tapa juhlia tyttöporukalla miellyttää sivullisen korvaa. Ei kiekumista, eikä korviahuumaavaa kikatusta, vaikka kaikki osallistuivat keskusteluun ja lahjojen ja kuulumisten vaihtaminen oli vilkasta. Siinä olisi meillä suomalaisnaisilla oppimista.

Valitsimme alkuun yhteisen annoksen kolmen euron ostereita. Minähän olen tunnettu osterijänistäjä. Olen aina jättänyt tilaamatta niitä, vaikka olisi ollut mahdollisuus ja kerran olen valmistanut ostereita, joista yhtä taisin uskaltaa hieman reunasta puraista. Emme nytkään mitenkään villiintyneet tilauksemme kanssa, vaan pyysimme tuomaan kolme kappaletta näitä merenherkkuja. Niiden kanssa oli tarjolla jonkunlaista salottisipulivinaigrettea ja sitruunaa. Olen oikein tyytyväinen itseeni, en jäänyt arpomaan, vaan söin osterini mukisematta. Kammenpyörittäjä sanoi pitäneensä omista ostereistaan, enkä minäkään voi sanoa osterin olleen pahaa millään muotoa, se oli raikas, viileä ja kurkusta soljahtava, mutta yksi kyllä riitti. Ehkä seuraavalla kerralla Tallinnassa piipahdamme pelkästään ostereille Lusikasiin.

Varsinaiseksi alkuruoaksi Kammenpyörittäjä tilasi mätilautasen ja minä kampasimpukoita. Kammenpyörittäjän annos oli näyttävä, siinä oli runsaat kupposet mätiä ja mukavia perunakakkusia. Minun kampasimpukkani oli mainiosti paistettuja, kinkku ja hernepyre sopivat annokseen hyvin. Kumpikin söi annoksensa viimetippaa myöten, niin hyvää yksinkertaisuudessaan. 

Pääruoaksi Kammenpyörittäjä otti lampaankaretta ja minä annoksen, jossa oli ankkaa ja viiriäistä. Menun mukaan siinä piti olla couscousia, mutta enemmän se muistutti ohrattoa suurine helmineen. Kare oli paistettu tismalleen oikein ja minun pieni viiriäisenkoipeni niin sievä, etten meinannut raskia syödä sitä. Ankkaa oli runsaasti lautasella, mutta eipä sitä rintapalaa voi paljon pieniäkään annoksiin. Kummankin annoksen kastike oli hyvää, näytti samalta, mutta maistui eriltä. Meiltä käytiin kysymässä muutaman suupalan jälkeen onko liha toiveidemme mukaisesti paistettua, mistä pointsit.

Jälkiruoiksi otimme omenakakkua Vana Tallinn-jäätelöllä ja crème brûléen. Kumpikin oli pätevä päätös aterialle. Meillä oli juomina kullekin annokselle sovitetut lasilliset viiniä, osterien ja alkuruokien kanssa joimme alkujuomiksi tilaamiamme samppanjalasillisia. 

Tarjoilu Lusikasissa (en oikein tiedä kuinka nimi pitäisi taivuttaa) oli kautta linjan ystävällistä ja huomaavaista, vaikka loppuiltaa kohden ravintola vilkastui ja tarjoilijoilla piti kiirettä. Pidimme kovasti Restoran Lusikasin päivällisestä ja laskun loppusumma, 124 euroa kahdelta, oli mukava maksaa. Käytimme aikaa syömiseen noin kaksi ja puoli tuntia. Ateria oli kiireetön, mutta vailla turhauttavaa odottelua. Mikäli etsitte mutkatonta ruokapaikkaa Tallinnassa, tässä on hyvä vaihtoehto. 

Yleisvaloa ravintolassa oli todella vähän, meillä vain yksi kynttilä, joten kuvaaminen oli melko mahdotonta. Laitan tähän loppuun muutaman kuvan, joista saa vinkkiä millaisia annoksia Lusikasissa saa eteensä. Lisään postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne keräämme ravintola-aiheisia postauksiamme. Myös Poissa kotoa-välilehdeltä löytyy tämän postauksen lisäksi muita reissuaiheisia postauksiamme.