Ei tullut bonuksia

Eilen meillä päivä lipsahti vähän luksukseksi, mutta kyllä se tästä arkiintuu, ei epäilystäkään. Aloitimme aamun tryffelimunakkaalla ja avasimme iltapäivän Better Call Saul-maratonille pullon samppanjaa, sen joka on ollut kylmässä synttärin, isänpäivän, joulun ja uuden vuoden. Kammenpyörittäjän loma vetelee viimeisiään ja halusimme juhlistaa vielä vapaata hieman. 

Illan pimetessä pukeuduimme lämpimästi ja lähdimme bussipysäkille suuntana keskusta. Olimme menossa illalla oopperaan (se on Jyväskylässäkin toisinaan mahdollista) ja joukkoliikennettä on hyvä suosia pakkasilla ja samppanjalla kilistelyn jälkeen välttämätöntäkin. Minä en voisi koskaan myöhästyä bussista, niin aikaisin lähden pysäkille. Ei olisi ihme vaikka ehtisin edelliseenkin bussiin. Nytkin seisoimme siellä monta pitkää minuuttia ja lopulta loikkasimme Saarijärven pitkän matkan bussiin, sillä se tuli juuri ennen paikallisbussiamme.

Meillä oli tarkoitus suosia paikallista osuuskauppaa pitkästä aikaa. Keskimaa (ei se hobittien) on Jyväskylän ravintoloiden ykkösjyrä, mitä määrään tulee. Ketjupaikkoja on tiuhassa kaupungin hämmästyttävän pienessä keskustassa. Olimme huomanneet joku kerta ohiajaessamme, että Fransmanni mainostaa Simpukkaperjantaita. Eilen tuli mieleemme, että mehän menemme syömään simpukoita ennen oopperaa, se on mukavaa näpertelyä ja eikö simpukoita nyt osaa jokainen kypsentää? Tarkistin vielä ketjun verkkosivulta, että Simpukkaperjantai on edelleen olemassa oleva kampanja ja olihan se. Bonustakin oli luvassa. Sivulla mainittiin, että simpukoita on tarjolla niin kauan kuin niitä riittää. Se on kyllä ihan hyvä lisämaininta. 

Kävellessämme Harmoonin ohitse naurahdimme, että mennään sitten tuonne, jollei niitä simpukoita sitten olekaan ja sisimmässäni halusin sanoa, että mennään heti, eikä kävellä pitemmälle. Mutta kävelimme. Ravintola Fransmannin ulkopuolella kyltti ja ikkunaan teipattu mainos kehottivat tulemaan simpukoille. Istuimme pöytäänkin asti, mutta siihenpä se sitten lopahtikin. Ei ollut simpukoita, ei yhden yhtä elävää simpukkaa, eivät olleet saaneet ensimmäistäkään koko päiväksi. Mutta pakastettuja olisi ollut. Emme ole usein tehneet ravintolasta poistumista tässä vaiheessa, mutta eilen teimme. Jäi enää arvoitukseksi, että olisiko pakastettuja simpukoita myyty samalla hinnalla kuin tuoreita. Ymmärrän oikein hyvin, ettei ravintola aina onnistu saamaan tuotetta, jota se mainostaa olevan tarjolla, eihän tämä keskimaa todellakaan ihan meren äärellä ole. Mutta olihan se jokseenkin hassua. Olisin kyllä ravintolan henkilökuntana ottanut ainakin sen pihamainoksen lämmittelemään sisälle, jollen olisi viitsinyt raapia ikkunamainosta siksi päiväksi pois.

Menimme siis kysymään, että mahtuuko Harmooniin perjantain alkuillasta ilman varausta ja onneksemme mahtui. Viidessä minuutissa meillä oli edessämme alkujuomat ja keittiöntervehdys, pyysimme nopeutettua tahtia, mikäli se keittiölle sopisi. Näin ehtisimme syödä kolme ruokalajia ennen kulttuurinokosia oopperaa.

Harmoonin menu on suppea, mikä on hyvä juttu niin keittiölle kuin asiakkaallekin. Eikä se varmaan haittaa tarjoilijoitakaan. Kammenpyörittäjä valitsi kalaisan linjan, minä aloitin kasvisvaihtoehdolla ja otin pääruoaksi lihaa. 

Minun maa-artisokkakeittoni oli niin silkkaa samettia, että aivan kateellisena sitä lusikoin, en ikinä ole saanut itse keitosta noin sileää. Mutta kuumempaa se olisi voinut olla, ulkona oli niin kylmä, että vieläkin sormia nipisteli. Kammenpyörittäjän kylmä ahvenannos sen sijaan oli niin viileä, kuin sen pitikin olla.

Pääruoaksi Kammenpyörittäjä otti siikaa ja minulle tuotiin messevä poronpotka, jonka liha irtosi luusta haarukkalla uhaten. Lisäkkeet olivat kummassakin annoksessa kohdallaan, eikä meillä muutenkaan ollut mitään valittamista.

Jälkiruoaksi valitsin vikkelästi annoksen, jossa oli salmiakkia, lakritsia ja valkosuklaata. Kammenpyörittäjän myöhästyttyä tässä kohtaa oli otettava sitten porkkanakakku. Vaihdoimme annoksia puolivälissä, sillä en ole julma ihminen. Pidin myös porkkanakakusta kovasti.

Reiluun tuntiin söimme hyvän kolmen ruokalajin päivällisen viineineen. Annokset olivat kauniita, eikä jäljiltämme komposti huoannut kuin potkan luun ostalta. Lasku teki 150 euroa kahdelta, jossa juomien osuus oli melko tarkalleen puolet. 

Vastikään työkaveri kyseli suositusta minne mennä syömään tuttujen kanssa, kun pitäisi illastaa hieman fiinimmin. Minun pitää tänään tavatessamme korjata hieman suositustani Harmoonin suuntaan, niin hyvillä mielin lähdimme sieltä eilen kohti teatteria. Pakkanen oli kääntynyt laskuun ja ilmassa oli teräviä lumijyväsiä. Ne herättivät uneliaasta tyytyväisyyden tilasta sopivasti ennen illan kulttuuriannosta. 

Don Giovannia katsoessa ja kuunnellessa saattoi kyllä kiittää teatterin mukavia tuoleja verrattuna Savonlinnan piinapenkkeihin. Pidin iloittelevasta oopperasta, mutta myönnän auliisti, että kello kymmenen jälkeen silmäni jo luppasi, eikä ooppera olisi voinut loppua liian pian. En ollut juuri lukenut mistään tästä produktiosta, ainoastaan sen, että puvustus oli tehty vuodevaatteista. Lavastus oli aika tylsä, eikä se miksi pyörille rakennettuja  hökötyksiä koko ajan siirreltiin oikein auennut. Sitä en voinut olla myöskään ihmettelemättä  miten niin pienestä, teinitytön näköisestä Zerlinaa esittävästä Ena Pongracista tuli niin suuri lauluääni.

Nyt minun on siirryttävä keittiöön, sillä tänään on tiedossa työpaikan pikkujoulut ja minä olen lupautunut tekemään sinne jouluruokaa. Koska muut syövät, tai itkevät ja syövät mitä minä kokkaan, olen päättänyt, että tällä kertaa jouluruokana on butter chickeniä ja riisiä mangolassi kyytipoikana. Naania en rupea leipomaan 16-18 hengelle, vaan teen pari suurta aurinkoleipää. Jekkutyttö huolehtii iltapalaosuudesta ja Ms Cake Boss jälkiruoasta.

Lisään tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne keräämme ravintola-aiheisia postauksiamme.

EDIT: Lisäys 10.1.2016. Minua oli huijattu, menin lankaan aivan täysin. Jekkutyttö kyselikin mielipidettäni Jyväskylän ravintoloista sen tähden, että minulle haluttiin antaa lahjakortti ravintolaan. Pikkujouluissa eilen illalla sain työkavereilta kortin Pöllöwaariin ja toivotuksen viettää hyvä vuorotteluvapaa, takaisinkin toivottiin sitten talvella 2017. Pöytävaraus on vetämässä viimeisen työvuoron illaksi, sitä on mukava odotella.