Paha repsahdus

Minulla oli pyhä tarkoitus olla ostamatta lihaa ja kalaa ennen kuin kaikki varastot on syöty tyhjiksi. Kalan kanssa repsahdin jo viime sunnuntaina, kun nuoriso tuli syömään 50 asteista lohta, minusta se oli erittäin hyvä syy ostaa kalaa. Eilen sitten menin ihan vain katsomaan mitä Citymarketin lihatiskillä olisi (ikkunashoppailen liha- ja kalatiskeillä kuten muotibloggaajat kenkiä ja laukkuja). Siellä oli hevosta ja samantien annoin periksi mieliteolle ja ostin kaksi annospalaa hevosen ulkofilettä ja kaksi pakkausta jauhelihaa. En tuntenut edes kovin huonoa omatuntoa siitä, että repsahdin niin pian uudelleen.

Kotiin päästyäni vakumoin heti jauhelihan kahdessa erässä pakastimeen ja ulkofilepalat maustoin ja vakumoin odottamaan tuonnempaa aikaa ja sous vide-kokeilua. Sen aika tulikin tänään, kun päivän suunnitelmat hieman muuttuivat. 

Hevosen ulkofilettä sous vide kahdelle

• 2 viipaletta (noin 3 cm paksua) hevosen ulkofilettä
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä

Taputtelin palat kuiviksi ja ripotin niille suolaa ja pippuria. Vakumoin ne yksitellen omiin pieniin paketteihinsa. Säilytin ne jääkaapin nollalaatikossa siihen asti, että ruoanlaitto oli alkamassa. 

Kuumensin Sansairella vettä kattilassa 55 asteeseen. Laitoin heppapaketit veteen 50 minuutiksi. Tulkkasin Modernist Cuisine at Home-kirjan ohjeita niin, että 50 minuuttia olisi sopiva aika. Odotellessani valmistelin lisäkkeet. Irrottelin muutamasta ruusukaalista lehtiä ja otin porkkanasta ohuita suikaleita odottamaan. Kammenpyörittäjä raastoi Virosta tuomaamme valkoista retikkaa karkeaksi raasteeksi. Höyrytin muutamia perunoita ja paistoin ne hanhenrasvassa rapeiksi. Käytin porkkanat ja ruusukaalilehden nopeasti pannulla, jossa oli pikkunokare voita ja ruokalusikallinen vettä. Maustoin suolalla ja pippurilla. 

Aivan viimeiseksi avasin filepaketit, kuivasin lihapalojen pinnan ja laitoin niille aavistuksen oliiviöjyä. Kammenpyörittäjä oli hakenut tallista isojen poikien tohottimen, jolla hän viimeisteli pihvien pinnan molemmin puolin. 

Hevosen ulkofileen sisus oli täsmälleen niin punaista, kuin toivoin, sitä oli helppo syödä, eivät pyörineet palaset suussa. Pihvin pinnalle ripoteltu retikkaraaste toi hauskaa kontrastia makuun, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi hevosen lihan rakenteeseen. Emme kovin hyvin osanneet sen makua varsinaisesti analysoida, sillä uusi valmistustapa ja uusi raaka-aine samaan aikaan sotkivat hieman makuaistia. Hevosen ulkofile onnistui täydellisesti. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme.