tiistai 2. helmikuuta 2016

Epäluuloisen juureskakku

sotkuista puuhaa, pieni kakku, paljon tiskiä ja tahroja
Satuin töissä vilkaisemaan viime vuoden lopun Viinilehteä, jonka kannessa Henri Alen hymyili salaperäisesti. En selannut lehteä Alenista kertovaan juttuun asti, sillä juutuin kauniiseen kakun kuvaan. Siinä oli suklainen ja punajuurinen kakku. Se kuulosti omituiselta ja epäilyttävältä, joten otin kopion ohjeesta ja ostin kotimatkalla ääsmarketista punajuuren. Puolitin kakun ohjeen ja töppäilin taikinan teossa sen verran, että käytin melkein alkuperäisen ohjeen verran aineksia. Tyhmä leipuri tuolloin talossa. Laitan tähän pienennetyt määrät, vuokana oli pieni 18 senttinen irtopohjavuoka.

Pieni punajuuri-suklaakakku


Taikina

  • 200 g painava kuorittu punajuuri keitettynä ja raastettuna
  • 75 g tummaa suklaata
  • 2 pientä kananmunaa
  • 1,25 dl sokeria
  • 1,25 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 50 g voita

Kuorrute

  • 2 rkl punajuuren raastamisesta puristettua mehua
  • 1,5 dl tomusokeria
  • palanen suklaata
Keitä kuorittu punajuuri kypsäksi ja nosta vedestä jäähtymään. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja valmistele vuoka laittamalla pohjalle leivinpaperia ja voitelemalla ja jauhottamalla reunat. 

Kun näppisi kestävät, raasta punajuuri siivilään niin hienoksi raasteeksi kuin välineesi antavat myöten. Purista raastemassaa lastalla siivilää vasten ja säästä läpi valunutta punaista mehua kuorrutetta varten. Jätä raaste vielä jäähtymään. Sulata suklaa vesihauteessa ja jätä jäähtymään.

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää mukaan jauhot ja leivinjauhe (älä tee kuten minä ja kippaa jauhojen sijasta mukaan kuorrutetta varten valmiiksi mitattu tomusokeri ja vielä vatkaa se mukaan, tulipa ätläkkää, oli pakko aloittaa alusta). Kääntele taikina tasaiseksi ja yhdistä siihen sulatettu voi, hieman viilennyt suklaa ja punajuuriraaste. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista noin 35 minuuttia. Kakku saa jäädä hieman kosteanpuoleiseksi, mutta kuitenkin niin, että kakkutikku on lähes puhdas koepistoksen jäljiltä. Isompaa kakkua joutunee paistamaan hetkisen kauemmin. 

Anna kakun jäähtyä vuoassa noin 10 minuuttia ennen kuin irrotat irtovuoan renkaan ja sitten pohjapaperin, kumoa kakku jäähtymään lautaselle, jolta aiot sen tarjota. Kakun pitää kunnolla jäähtyä ennen kuorrutteen tekemistä, ettei se imeydy kakkuun liiaksi.

Kun kakku on jäähtynyt, sulata pala suklaata minigrippussissa kuumassa vedessä. Sekoita siivilöityyn tomusokeriin punajuurimehua liraus kerrallaan, jollei se riitä, lisää vielä hieman vettä. Kuorrutteen tulee olla tahmeasti juoksevaa, mutta melko jämäkkää. Kaada kuorrute keskelle kakkua ja kallistele kakkua hieman, että kuorrute valuisi tasaisesti koko kakun pinnalle. Leikkaa suklaapussista pieni kulmapala pois ja lurittele sulaa suklaata vielä pehmeälle kuorrutteelle niin taiteellisesti kuin osaat. Piirtele vielä cocktailtikulla kuvioita, osaat varmasti paremmin kuin minä. Laita kakku jääkaappiin jäähtymään ja asettumaan tarjoiluun asti. Ohje lupaa kakun olevan hyvää vielä päivän parin ajan. Viinilehti kertoo ohjeen olevan Kati Pohjan käsialaa. Epäluulo oli täysin aiheetonta, kakku oli mehevää ja jollain tavalla kevyempää, kuin odotin. Ehkä punajuuren vuoksi. Ei tullut rosolli mieleen.




12 kommenttia:

  1. Yhtä epäileväinen olin itsekin, kun ekaa kertaa tein punajuuri-suklaakakkua. Tosin niin epäilin porkkanakakkuakin kauan sitten sekä pikkulapsena tiramisua, johon tuli tuorejuustoa. Siis juustoa jälkiruokaan! Siihen aikaan en tiennyt kuin Oltermannin. :D Mutta siis punajuuri tuo kivan punahkon (onko tuollaista sanaa?) värin kakkuun ja tekee sopivan meheväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, aivan samat epäluulot oli minullakin varmaan 20 vuotta sinua edellä :D Nyt ne on kaikki voitettu. Tein muuten mascarponea itse joskus blogin alkuaikoina, se oli aika turha kokeilu, mutta hauska kumminkin. Meillä mascarpone ei maksa niin paljon kuin ameriikoissa, mistä ohjeen otin jostain blogista.

      Poista
  2. Juurekset tekevät kakuista niin ihanan meheviä! Olen kokeillut punajuuren lisäksi bataattia ja myös kesäkurpitsaa ja myskikurpitsaa on kakkuihin eksynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää minunkin alkaa vähemmän ennakkoluuloiseksi :)

      Poista
  3. Mulla on tuo sama epäilys punaajuuresta ja suklaasta :) Tekemättä on siis edelleen, kuten se pataleipäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sinulla muutenkaan paljon ollut leipomispostauksia? Enemmän tulee mieleen kaikkia herkkuruokia, ei leipomisia :D

      Poista
    2. Taidat olla oikeassa :) On kai siellä jotain jos tarkkaan katsoo mutta varsinkaan makeita ei tule leivottua...

      Poista
    3. Pataleipä nyt ainakin sopii sitten genreen :D Otetaanko haaste, että vuoden kuluessa teet pataleipää? ;)

      Poista
  4. Ihana! kakku, pitääkin tehdä tästä keltainen versio heti kun ehdin, viimeistään viikonloppuna.

    Minulle tämä oli jossain määrin ajatuksia herättävä kirjoitus, muutenkin kuin että kuinka hienolta kakku näyttää. Nimittäin 1) piti mennä kauppaan ostamaan 2) punajuuri (niin, yksikössä). Hih, minulla on oikeastaan aina jääkaapissa punajuuria, porkkanaa ja lanttua, siis ihan aina, paitsi ehkä touko-kesäkuussa, kun niitä ei ole enää kotimaisina saatavilla, eikä uusi sato ole vielä kypsynyt. Ja kun oma sato loppuu, niitä ostetaan kiloissa, ei kappaleissa. Nämä omia silmiä avaavat postaukset on aina parhaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minulla on kyllä melkein aina säilykepunajuurta jääkaapissa, mutta tuoretta ei ole ellen juuri ole tarvitsemassa. Porkkanoita on yleensä aina, lanttua ja naurista (joita en edelleenkään erota, jos kumpikin pistetään käteen tai edes maistatetaan) ei ole kuin jos erikseen päätän niitä tarvita :)

      Poista
  5. Oi kun nätti! Mulla oli tuossa terveellinen tammikuu -kamppis, mutta nythän on helmikuu ja lisäksi tässä on hurjasti kasvista!

    VastaaPoista