Teimme viikonloppuna pikkureissun Pohjanmaalle. Idea lähti siitä, että Eläkeläisillä olisi keikka Seinäjoella, sen ympärille sommittelimme minilomasen Kammenpyörittäjän vapaapäiville. Yksi talouden polkupyöristä oli menossa Vaasan automuseoon näytille ja halusimme tehdä uuden vierailun Kauhavalle, jossa kumpikin meistä on aikoinaan viettänyt enemmän tai vähemmän mieluisia aikoja.
Kävimme edellisen kerran Kauhavalla syksyllä 2013, jolloin Hawk-toiminta vielä oli siellä. Emme tunnistaneet juuri mitään keskustasta, emmekä päässeet lentokentän alueelle. Tällä kertaa Ilmasotakoulu on enää muisto paikkakunnalla ja Hawkit ilahduttavat meitä kotiseudullamme on a regular basis. Vierailimme Iisakki Järvenpää-puukkotehtaalla ja ajelimme lentokentän lähistöllä. Aivan hämärästi muistin Linnarakennuksen ja mahdollisesti Upseerikerhon. Nyt varuskunta on turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksena. Jonkunlainen epämiellyttävä vire tuli sillanpielen kirjoituksesta, vaikka toisaalta ymmärrän hyvin sitäkin, mitä tunteita Ilmasotakoulun menettäminen ja tilojen uusi käyttötarkoitus paikkakunnalla herättää.
Iltapäiväksi ajelimme Vaasaan ja majoituimme Sokoshotel Royal Vaasaan. Olin varannut sieltä huoneen joitakin päiviä aikaisemmin ja reissuamme edeltävänä iltana hotellista soitettiin ystävällinen puhelu, jossa tarkennettiin toiveitamme. Saimme huoneen toivomaltani Centralin puolelta, olimme sillä puolella aikaisemmillakin kerroilla ja muistin huoneet siellä miellyttäviksi.
Syömään menimme illalla Gustav Wasaan. Olimme syöneet siellä aikaisemmin keväällä 2013 ja 2014, joten nyt oli mukava uudistaa kokemus. Edellisen kerran jälkeen ravintolan tiloja oli jaettu uudelleen keväällä 2014 toteutetussa remontissa. Me halusimme kuitenkin syödä edelleen varsinaisen ravintolan puolella Gastropubin sijaan.
Tilasimme 7 ruokalajin maistelumenun viinipaketeilla. Tämä oli jo kolmas kerta, kun söimme tämän ravintolan tähtitarjoomuksen, emmekä tälläkään kerralla joutuneet pettymään. Ravintolasali oli tiiliseinien ja -katon vuoksi hyvin hämärä ja valaistuksena oli lähes pelkästään kynttiöitä, joten kuvat annoksista olivat niin vaatimattomia, eikä niiden julkaiseminen tee keittiölle oikeutta.
Tarjoilijamme oli hyvin nuori neito, jolle suomenkieli ei ollut tutuin, mutta hyvin ymmärsimme, mitä kulloinkin oli tarjolla. Ravintolasali täyttyi illan aikana viimeistä paikkaa myöten, mikä oli erittäin ilahduttavaa. Söimme kauniita, tasapainoisia annoksia toisensa perään, eikä illassa ollut hikkauksia tai notkahduksia. Viinikaadot olivat pieniä, mikä on hyvä asia pitkässä menussa ja annokset esiteltiin riittävästi. Pidimme kovasti tästä kolmannesta GW-kokemuksestamme. Seitsemän ruokalajin yllätysmenu viineillä kahdelta maksoi 253 euroa.
Lisään postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä- ja Poissa kotoa-välilehdille, joille kerään ravintola- ja reissuaiheisia postauksiamme.
 |
| Kauhavan tuliaisia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti