Kulttuuriperjantai

Eilen iltapäivällä loikkasimme julkiseen kulkuvälineeseen ja menimme keskustaan. Kammenpyörittäjä oli sommitellut meille kulttuuriperjantain. Kävimme ensin kahvilla Coffeassa ja ostamassa lippuja tuleville keikoille ja teatteriesityksiin. Meillä on työpaikan tarjoaman sivistyskortin rahoissa parasta ennen päivämäärä likellä. Aikaisemmin valittelin, ettei Jyväskylässä ole paikkaa, missä Mind&Body-korttia (tuttavallisemmin sielu&ruumis-kortti) voi juurikaan käyttää lippujen ostamiseen, mutta onnistuuhan se hyvin, kun varaa liput netissä ja käy ostamassa ne R-kioskilta. 

Lippuostosten jälkeen oli aika siirtyä taiteen pariin. Ensin poikkesimme katsomaan Jyväskylän Taidemuseossa olevia Sampo Malinin ja Tommi Toijan näyttelyitä. Toijan pissaava poika on tuttu näky Helsingin Jätkäsaaresta. Nyt pissaava poika on pimeällä heijastettuna rakennuksen seinäänkin olemattoman musiikkitalon tontilla. Perjantaisin Jyväskylän Taidemuseoon pääsee ilmaiseksi sisään, joten Museokorttimme ei saanut käyttöä.

Keski-Suomen museossa avautui eilen Riitta Uusitalon näyttely diip! uusia maalauksia.  Kauniissa talvi-illassa oli mukava tallustella museolle ja käydä katsomassa Riitan taidetta. Suosittelen! Näyttely on nähtävillä aina 13.3.2016 asti. 

Kuukausi sitten yritimme spontaanisti mennä syömään simpukoita aakkosketjun ruokehtimoon, mutta sehän meni ihan pieleen. Emme ymmärtäneet, että simpukat täytyy varata etukäteen. Nyt olimme varustautuneet paremmin. Kammenpyörittäjä varasi meille pöydän ja simpukat. Kuukausi sitten olivat ilmeisesti menossa ne viikot, jolloin suomalaiset eivät käyneet ihmisten ilmoilla, ravintola oli tuolloin melkein tyhjä, mutta nyt ovat takana niin tipattomat kuin ei osteta mitään eikä käydä missään-viikot. Ravintola oli täynnä, mikä on aina mukava nähdä. 

Simpukoittemme valmistaminen otti aikansa, odotellessamme saimme mutusteltavaksi leipää ja kun pata viimein tuotiin pöytään, se oli kyllä odottamisen arvoinen. Otimme jaettavaksi kahden hengen annoksen ja se oli enemmän kuin riittävä. Simpukat olivat dijon-valkosipuliliemessä ja ne ovat isoja ja maukkaita. Valkosipulia oli ainakin tarpeeksi. Lisäkkeenä tarjotut ranskanperunoiksi kuvaillut ihanuudet olivat tosiaankin jotain muuta kuin jokunen vuosi sitten Belgessä simpukoiden kanssa tarjotut einespotut. Näissä oli suloinen pehmeä sisus ja rapea, persiljainen kuori. Perunoita oli nautinto tökkäistä aioliin ja haukata. Minulle kävi tavanomaiset, eli ensimmäisen lautasellisen jälkeen simpukkakiintiöni oli täynnä. En tajua mikä siinä on. Kotonakin olen yleensä aivan innolla laittamassa simpukoita, ne ovat onnistuessaan aivan mahtavia, mutta muutaman syötyäni alan jo kallistua leivän ja muiden lisukkeiden puoleen. Kammenpyörittäjä oli reipas poika ja söi kunnon annoksen.

Valkoviinilasillisten ja ylimääräisten leipäannosten kanssa ateria kahdelle maksoi 78. Laskun saaminenkin täydessä ravintolassa onnistui myös nopeasti, joten meille jäi Fransmannin simpukkaperjantaista oikein hyvä mieli. Pyydän siis koko S-ryhmältä ja suurelta omistaja-asiakaskunnalta (siten myös itseltäni) anteeksi sitä, että mussutin aiheesta tammikuussa.

Meidän oli tarkoitus mennä vielä illan lopuksi elokuviin, mutta olihan kello jo hyvänen aika yli seitsemän ja minua alkoi väsyttää, joten tulimme bussilla kotiin. Joku raja riekkumisellakin. Rankan biletyksen päätteeksi katsoin yhden jakson Simpsoneita ja menin nukkumaan. Siksi olenkin ollut hereillä lauantaiaamuna jo kuudesta alkaen.