Työkavereiden kustannuksella

Tammikuun alun pikkujouluissa sain iloisen yllätyslahjan työkavereilta, he varmistelivat vuorotteluvapaalle lähtemistäni antamalla minulle lahjakortin Jyväskylän parhaisiin kuuluvaan Ravintola Pöllöwaariin. Minua höpläytettiin hienosti kohteen valinnan yhteydessä, luultavasti en voi enää koskaan luottaa Jekkutyttöön minkään vertaa. Toisaalta voin myös ihmetellä hyväuskoisuuttanikin. Heti lahjansaamisen jälkeen tein pöytävarauksen Pöllöwaariin viimeisen työvuoron illalle. Kammenpyörittäjä lupautui auttamaan lahjakortin käyttämisessä, oikeastaan se nyt oli itsestäänselvyys. 

Olemme syöneet Pöllöwaarissa muutamia kertoja blogaaniaikoinamme ja etenkin viime kevättalvinen kalavoittoinen ateria on vieläkin mielessämme aivan ihastuttavana muistona, siitä ei jäänyt niin mitään kaivelemaan. Odotukset olivat nytkin korkealla. Ravintolan listat olivat juuri vaihtuneet kuluvan viikon maanantaina ja se lisäsi illan yllätyksellisyyttä. Instagramista huomasin, että waarin keittiössä oli päivällä madekeitto tekeillä, joten sitä kyllä osasin odottaa. 

Emme vitkastelleet tilauksemme kanssa, vaan muitta mutkitta otimme 6 ruokalajin Makumatkan viinipaketilla, sekä alkuun lasilliset samppanjaa. Eihän sitä ihminen jää vuorotteluvapaalle kuin kerran elämässään (kiitos Sipilän)! Toista kertaa en enää ehdi.

Aterian kulku oli aiemmilta kerroilta tutun rauhallinen ja miellyttävä aina keittiöntervehdyksestä jälkiruokaan. Lopuksi saimme mukaamme kuoren, jossa oli printattuna koko Makumatka viineineen. Se oli mukava lisä, sillä olen surkea muistamaan viinejä, ruokalajeja tulosteessa ei lueteltu kovin yksityiskohtaisesti. Erityisesti pidimme menun aloittaneesta blinistä, se oli suloisen voinen ja rapea. Miellyttävä kokemus oli  myös tartar, jossa oli hauskaa punajuuripleksiä koristeena.

Madekeitto saapui kuin saapuikin pöytään savuisen tuoksuisena ja kannusta kaadettavana. Madepalaset maistuivat todella hyviltä, enkä pahastunut parista pikkuruodosta, joita yhdessä paloistani oli.

Lihapääruokana saimme ankkaa, jonka kanssa tarjolla oli belugalinssipyrettä, mikäli oikein ymmärsin. Sen rakenne oli mielenkiintoisen savinen, en ollut aivan varma pidinkö siitä. Samoin lämmin rypälelisäke oli vähintäänkin yllättävä.

Jälkiruokana saimme suklaista kakkua ja mascarponejäätelöä, joista minä pidin valtavasti.

Menulle valitut viinit olivat laadukkaita ja saimme niistä runsaasti tietoa, mikä on aina ilahduttavaa. Talon leipää söisi enemmän kuin jaksaisi ja rauhallinen, sujuva tarjoilu tekee Pöllöwaarissa syömisestä aina miellyttävän kokemuksen. Koska söimme työkavereiden piikkiin, meille jäi laskusta maksettavaksi juomien osuus. Makumatkan hinta on 79 euroa/asiakas ja sille tehty viinipaketti maksaa 45 euroa. Sen lisäksi tulivat 13,5 euroa maksaneet samppanjalasilliset, mikäli viinilistaa oikein tulkitsen. Maksamamme osuus teki näin ollen 117 euroa. Aivan niin hykerryttävälle tasolle tämä ateria ei päässyt kuin viime maaliskuinen, mutta tunnelman puolesta ja illan erityisyyden vuoksi Pöllöwaari kyllä toimitti sitä mitä lupasi.

Lisään tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.