Kammenpyörittäjäkin pääsi eilen hieman vapaalle ja illaksi meillä oli tiedossa sielun ja ruumiin ravintoa. Oikeastaan koko viikonlopuksi oli tiedossa menoa. Loikkasimme bussiin jo ennen viittä ja aloitimme perinteisesti käymällä kahvilla. Kun sen puolen hoitaa heti alkuun, ei jää ilman hyvää espressoa, kuten Jyväskylän ravintoloissa useimmiten käy. No offence. Coffeassa asiallinen shotti on saatavissa. Sitten kävimme saippuaostoksilla, sillä olen tehnyt yhden elämäni tärkeimmistä päätöksista. Nyt tiedän millä pesen itseni ja vaatteeni caminon aikana ja Ekolosta hankin uuden palan Oliva-saippuaa. Hankkikaa tekin, jos tahdotte tuoksua vihreältä oliivilta. Voi aiheuttaa myös mielitekoa pieneen palaan voimakasta juustoa.
Ennen illan varsinaista päätapahtumaa kävimme syömässä sushia. Muutama kuukausi sitten avattu Hanko Sushi on mukava paikka piipahtaa ja tällä toisellakin kerralla sushi oli oikein pätevää Suomen mittakaavassa ja ottaen huomioon, että kyse on ketjupaikasta. Arvelin, että täytyy muistaa käyttää naistenhuonetta lopuksi kaiken sen juotavan jälkeen. Miso oli aika suolaista, mutta ihanan juomalämpöistä, samoin tee, ei palanut kieli odotellessa. Otimme jaettavan lautasen, jossa oli 24 palaa ja se oli juuri sopiva annos.
Joskus helmikuun alussa satuin huomaamaan, että Jyväskylässä olisi tässä kuulla kuultavissa jotain todella kiinnostavaa. Nimittäin 50-vuotistaiteilijajuhlaansa tämä vuonna viettävä M. A. Numminen olisi Ilmavoimien Big Bandin solistina. Se kuulosti niin erikoiselta, että liputhan siihen oli hankittava. Mutta eipä se varsinaisesti erikoista ollutkaan, se oli loistavaa. Konsertti järjestettiin Jyväskylän Paviljongissa Ravintola Faneerissa, joka ei nyt ole mitenkään viihtyisin paikka enkä tiedä kehua sen akustiikkaakaan kaikkien kattopalkkien ja muiden rakennelmien tähden, mutta kun esiintyjät ovat tätä luokkaa, eivät paljon kattopalkit häiritse.
Ilmavoimien Soittokunnan Big Band esitti konsertin ensimmäisellä puoliskolla niin kiemuraista jazzia, että muistin taas, etten kauheasti pidä jazzista. Mutta hienoa se silti oli, aloin melkein ajatella, että pitäisikö minun seuraava viisivuotiskauteni kuunnellakin vain jazzia, kuten kuuntelin klassista ja sitten countrya. Jäin vielä miettimään.
Konsertin jälkimmäisellä puoliskolla näimme ja kuulimme sitten heittämällä Suomen karismaattisimman henkilön shown. Olimme hieman verestäneet muistojamme jo kotona kuuntelemalla muutamia Nummisen taideteoksia, mutta livenä hän vasta sykähdytti. Pienikokoinen, tuuheahiuksinen herrasmies Ilmavoimien Big Bandin edessä näytti ensin hieman naurettavalta, mutta avattuaan suunsa tämä monitaiteilija ja erikoisen äänenkäytön mies otti yleisön haltuunsa. Harvoin ei osaa päättää toivooko spiikkien olevan pitempiä kuin kappaleiden, toivoin niiden molempien olevan mahdollisimman pitkiä ja runsaita. Tänään 12.3. 76-vuotissyntymäpäiviään viettävä maestro oli enemmän kuin hyvässä vedossa.
Saimme kuulla sekalaisen sikermän Nummisen kappaleita, hän kertoikin aina rassaavansa yleisönsä kuulohermoja esittämällä täysin sikinsokin tuotantonsa erilaisia helmiä. En ollut aikaisemmin saanutkaan dadaistista pakkoruotsiannosta ja livenä kuultu Jenkka hevosen hoitamisesta oli mitä riemukkain. Jotkut kappaleista ovat erittäin nopeatahtisia, niiden laulamisessa oli todella tekemistä ja kapellimestari oli oivana tukena artistille.
Ymmärrän täysin, että Nummisesta joko pitää, tai sitten todellakaan ei. Rohkenen silti arvata, että moni ei-tykkääjä muuttaisi mielensä, jos kokisi livekonsertin, ainakin näin miehen vanhemmalla iällä, jolloin mahdollinen nuoruuden poikkitaiteellisuuden korostuminen on pehmentynyt lempeäksi itseironiaksi ja kasvanut valtavaksi karismaksi. Vaikka mistä minä tiedän onko hän ollut tuollainen kullanmuru aina? Aivan loistavan hyvänolontunteen vallassa
Tänään riekkuminen kylillä jatkuu viinimessujen, päivällisen ja konsertin merkeissä. Tämähän käy ihan työstä!
M.A:n ääni kuulostaa hassulta, sitä ei oikein tahtoisi kuunnella, mutta sitten kun aloittaa, ei malta lopettaa!
VastaaPoistaNaulan kantaan!
PoistaKiva, että saippuavinkki toimi!
VastaaPoistaSe on aivan ihanaa, kokeilin myös sitä toista vihreää palikkaa, marseillea, mutta siitä jäi hiukset oudon tahmeiksi vaikka kuinka huuhtelin ja reissulla voi olla välillä, että vettä tulee nirsusti tai lämpötila on viileä. Sitä paitsi se jätti ihon kuivantuntuiseksi. Tuo Oliva toimii todella hyvin ja iho on miellyttävän tuntuinen, vaikkei kauheasti voitelisikaan myöhemmin.
PoistaMinä pelkäsin pienenä M.A. Nummista ;) Voi tosin olla, että herran tuontanto avautuisi nyt isompana uudella tavalla?
VastaaPoistaMinä en lapsena pitänyt, ääni särki korviani, enkä siinäkään vaiheessa, kun omat lapset olivat Gommi&Pommi-iässä innostunut. Mutta sittemmin olen alkanut pitää kovasti ja etenkin arvostaa. :)
PoistaMinä olin lapsena fani. Muita suosikkejani oli Matti ja Teppo, Vicky Rosti ja Dingo.
VastaaPoistaEntä Friman? Ja Eini? :)
PoistaHuonoa espressoa on täälläkin ihmeen usein tarjolla. M.A. Numminen oli tammikuussa Kölnissä esiintymässä, mutta en päässyt kuulemaan.
VastaaPoistaHän ilmeisesti keikkailee edelleen hyvin ahkerasti, ensi viikolla jo uudestaan Jyväskylässä Pedro Hietasen kanssa lastenmusiikkia.
PoistaKorjaan edellistä, että vaikka Numminen tulee ensi viikolla Gommi&Pommi-keikalle, se ei ole lastenkeikka, vaan Katseessa oleva JYY:n vuosijuhlakeikka. Toisaalta ovat ne opiskelijatkin aika lapsosia vielä....
PoistaValtavan suuri jänis kerran loikki, salamannopeasti maan tien poikki...yksi lapsuuteni suosikkibiiseistä M.A Numminen lastenlevyllä Iso mies ja keijukainen... Hän kävi muuten esiintymässä meilläkin Rytmikorjaamolla taannoin sensibusfestivaaleilla yhdessä Chef Santerin kanssa.
VastaaPoistaKuulostaa mielenkiintoiselta! Muistelen sinun kirjoittaneen tuosta festivaalista ainakin etukäteen. :)
PoistaOlikos messujen viiniosasto hyvä? Mä en jaksanut sinne yksin mennä.
VastaaPoistaOli tarjonnan puolesta, mutta niin älyttömän täynnä väkeä, että joutui tungeksimaan, mistä en tykkää.
Poista