Strutsinmunan avaaminen ja brûlée

Hankimme tammikuisella Tallinnan reissulla strutsinmunan, jota pidimme varaston todella viileänä pidettävässä jääkaapissa aina maaliskuun alkuun asti. Kammenpyörittäjä käänteli munaa silloin tällöin ja siirsin aina tuonnemmas sitä hetkeä, jolloin muna avattaisiin. Luin moneen kertaa sauvajyväsen kaikki strutsinmunaohjeet ja mietin, että pakko kai se on uskaltaa. 

Avaamisen teimme ulkona siltä varalta, että muna olisi pilaantunut, arvelimme että se saattaisi tuoksua käänteishyvälle. Kammenpyörittäjä otti välineistöä esille autotallin puolelta, minä keittiöstä. Valitsimme työkaluksi Dremelin ja otimme esiin kaksi kulhoa, siltä varalta, että saisimme keltuaisen ja valkuaisen erotettua. Olin ymmärtänyt, ettei se aina onnistu. 

Kammenpyörittäjä leikkasi kovaan kuoreen kolmionmallisen kuvion, siinä kyllä haisi epämiellyttävästi niin hammaslääkäri kuin kallonporauskin (vaikka mistä minä tiedän, miltä se haisee?). Kun Dremelin laikka surahti kuoren läpi, poistimme irtopalan veitsellä, se lähti nätisti pois, myös munan sisäpuolen kalvo irtosi palan mukana ja saatoimme neninemme todistaa, ettei muna ole pilaantunut. 

Kaadoimme varovasti valkuaista isoon kulhoon varoen keltuaisen valahtamista sekaan, se onnistui hyvin. Kun kaikki valkuainen, noin litran verran oli saatu talteen, oli keltuaisen vuoro. Se oli kaunista kirkkaankeltaista massaa joka viileyden vuoksi valui melko jähmeästi pienempään kulhoon. Keltuaista oli noin puoli litraa. 

Päätimme tehdä strutsinmunan kuoresta tämän vuoden pääsiäisruohoastiat. Kammenpyörittäjä leikkasi samalla välineellä kuoren kahteen suunnilleen samankokoiseen puolikkaaseen. Sisäkalvo irtosi nahkamaisena pois helposti ja kuori oli huuhdottavissa aivan puhtaaksi. 

Valmistin brûléen crock potissa aiemmin kokeilemallani metodilla, mutta sauvajyväsen käyttämillä ainemäärillä. 

Strutsibrûlée neljälle (eli me saimme kumpikin kaksi)

• 1 dl strutsinmunan keltuaista
• 4 dl kermaa
• 80 g sokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• hieman sokeria vanukkaan päälle viimeistelyssä

Ota esille haudutuspata, kuumenna vettä kiehuvaksi kattilassa tai vedenkeittimellä odottamaan. Sekoita kaikki vanukkaan ainekset kannussa huolellisesti sekaisin, että sokeri liukenee kunnolla nesteeseen. Täytä neljä pientä jälkiruoka-astiaa, jotka kestävät kuumuutta melko täyteen. Tämä jälkiruoka ei kuohu, riittää että noin sentti jää yläreunasta varaa. Toisaalta matalampi laakea asti hyytyy nopeammin. Minä käytin pieniä kohokasvuokia. Kaada kuumaa vettä muutama sentti haudutuspataan ja asettele kohokasvuoat pataan. Kaada varovasti vettä lisää pataan niin, että vuoat ovat yli puolen välin vesihauteessa. Laita pataan kansi päälle ja pata low-asetukselle, mikäli sinulla ei ole kiire jälkiruoan kanssa. 

Noin kolmen neljän tunnin jälkeen voit kokeilla vanukkaan tanakkuutta hieman hytisyttämällä vuokaa ja jos se on vielä liian juoksevaa, hauduta lisää. Jos kiire pukkaa, laita pata high-asetukselle. Voit mitata vanukkaan lämpötilaa, sen pitäisi olla noin 85 astetta, että se on sopivan hyytynyttä ja valmis otettavaksi jäähtymään. Kokeile lämpötilaa mittarilla, jonka anturin voit tökätä vanukkaaseen. 

Kun vanukkaat ovat riittävän hyytyneitä, nosta ne varovasti padasta ja laita jääkaappiin tai peitettynä ulos jäähtymään. Pari tuntia riittää jäähtymiseen, mutta voit viilentää niitä yön ylikin. Ennen tarjoilua ripota pinnalle hieman sokeria ja paahda pinta keittiötoholla rapeaksi karamellikuoreksi. 

Strutsinmunan keltuaisesta tehty brûlée oli todella hyvää, mutta en sitä erityisesti osaisi kyllä kananmunan keltuaisesta tehdystä osaisi erottaa. 

Muun osan strutsinmunan sisällöstä käytin pannukakun tekemiseen ja pakastin litran verran seosta. Sauvajyvänen sanoi, että seos kestää hyvin pakastamista. Pannukakku oli ihan hyvää, mutta poltin sen pohjan perusteellisesti. Alan olla varma, että uunimme tosiaan on menossa rikki, sillä se ei tunnu pitävän lämpötilaa haluttuna entiseen tapaan ja leivonnaisten pohja palaa siinä, missä pinta ei vielä ole kypsä. Samaa epäilin jo viime vuoden puolella, kun koitin tehdä kääretorttua. Kesällä viimeistään hommaamme uuden uunin, kun olen taas kotimaisemissa kokkailemassa. 

Minä tein strutsibrûléeta viikko ennen caminolle lähtemistä, tämä postaus tulee ajastettuna, kun olen toivon mukaan kävellyt pohjoisessa Espanjassa jo viikon verran. Matkaani kävelyreissullani voi seurata CampaCaminossa ja Instagramissa.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.