sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Italialaiset täytetyt kesäkurpitsat

Reippaalle rantenteilla oleva pyörä
Voi että miten märkää tuolla Italiassa oli noilla kilpapyöräilijöillä, tulee mieleen omat sateiset päivät Espanjassa. Minulla ei ollut noin kova vauhti, joten pysyin pystyssä. Eilen ensimmäisen grand tour-voittonsa saavuttanut Gianluca Brambilla sinnitteli tänään itsensä sijalle 17 ja piti kuin pitikin pinkin paidan itsellään sekunnin turvin. Se on tosi mukavaa, näinollen Gianluca saa ajaa myös oikealla maantie-etapilla pinkissä. Hän menettänee sen heti tiistaina, mutta hienoa että paita pysyi hänellä lepopäivän ylitse. 


Italialaiseksi ruoaksi tein tänään täytetyt kesäkurpitsat. Oikeastaan ne teki kyllä Kammenpyörittäjä, sillä minä leikkasin etusormestani palasen jo alkuvaiheessa  ja olin aika kädetön sen aikaa, että pahin tykytys sormesta loppui. Ohjeen otin viitteellisesti täältä. Minulla oli yksi isohko kesäkurpitsa, jonka täytin meille kahdelle päivälliseksi, tänään ei ollut suurta nälkää. Jonkun verran soveltelin, sillä se on minun tapani. 

Täytetty kesäkurpitsa kahdelle

  • 1 isohko kesäkurpitsa pitkittäin halkaistuna
  • puolikas paketti pekonia
  • 1 pala kuivahtanutta vaaleaa leipää
  • 1 tomaatti
  • 1 kevätsipuli
  • 2 rkl ricottaa
  • 3 rkl tomaattikastiketta (Muttia, jota käytin eilisessä pizzassa, vähän jäi)
  • suolaa ja pippuria
  • timjamia
  • mozzarellaraastetta
  • oliiviöljyä
Kuumensin uunin 200 asteeseen ja laitoin uunivuokaan leivinpaperia. Voitelin paperin lorauksella oliiviöljyä. Koversin melonikauhalla kesäkurpitsasta puolipyörylöitä koko matkalta niin, että siitä tuli eräänlainen vene. Silppusin kurpitsapalaset silpuksi, samoin tomaatin, leipäpalan ja sipulin. Leikkasin pekonin paloiksi ja laitoin sen kylmälle pannulle. Aloin kuumentaa pannua ja paistelin pekonia muutaman minuutin. Lisäsin mukaan kurpitsapalat, tomaatit, sipulin ja leipäpalat. Paistoin koko täytemassaa noin 10 minuuttia. 

Sivelin (eiku Kammenpyörittäjä siveli) koverretut kesäkurpitsan puolikkaista toisen tomaattikastikkeella ja toisen ricottalla. Ripotin niille suolaa ja pippuria. Apukokkini (tässä vaiheessa vielä pitelin tärveltyä sormenpäätäni pääni päällä ja puristin tiukasti) sisusti puolikkaat täytteellä ja ne vielä pippuroitiin kunnolla. Ihan pinnalle ripoteltiin mozzarellaraastetta. Paistoin kurpitsoja noin 25 minuuttia. Koska olen epävarma uunimme kunnosta, käytin kiertoilmaa ja vertailin irtomittaria uuniin omaan säätimeen. Hieman tummaksi ehti juusto puolikkaiden päällä, mutta tuoksu oli ihanan pizzainen ja maku mainio!

Vielä ehtii osallistua Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan, jossa palkintona on painavaa luettavaa! Osallistumaan pääsee täällä. Arvonta on huomenna maanantaina. 


2 kommenttia:

  1. Mä en erikoisemmin välittä ricottasta ja tunsin löytäneeni sielunystävän, kun yksi tähtikokki sanoi telkassa, että Luoja on luonut ricottan ilmeisesti ihan vaan siksi että ihmiset täyttää sillä aina raviolinsa, vaikka se ei maistu millekään ja vaikka voisi ihan hyvin käyttää jotain muuta jollekin maistuvaa ainesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kyllä tähtikokin kanssa kannattaa olla samaa mieltä :D

      Poista