Iso munaus

Kotikokin essu päivän touhujen lopulla, ei yhtään polttomerkkiä tai viiltoa! Vain sotkua!

Ostimme joulun tienoilla ensimmäisen strutsinmunamme Tallinnasta ja tein siitä kärähtäneen, blogiin päätymättömän pannukakun ja erinomaiset paahtovanukkaat. Osa munamassasta on edelleen pakastimessa, en ole ehtinyt tehdä siitä mitään. Ilmeisesti Kammenpyörittäjä piti niin paljon kallonporausmielikuvista, joita suuren munan avaamiseen liittyi, että piipahtaessaan Tallinnassa maaliskuussa hän osti uuden strutsinmunan jääkaappiimme. Siitä asti sitä on käännelty puukehikossaan kärjeltä toiselle ja odotettu otollista avaamisaikaa.

Eilen sitten tarvitsimme jälkiruokaa päivällisellemme. Mieltäni kaihertaa edelleen pannukakku, jonka pohja paloi, joten en ennen uunin korjauttamista tai uuden hankkimista aio kokeilla pannukakkua. Päivällispuuhat sijoittuivat ulos grillin äärelle. Niinpä päätin, että meillä olisi strutsinmunalettuja jälkiruoaksi, olihan Opiskelijakin käymässä. Letunpaisto ulkona sääskiä huitoen olisi luonnollinen jatkumo grillaussessiolle. 

Tavanomaiseen tapaani katsoin neuvot strutsinmunaneuvonantajani, sauvajyväsen blogista. Hänen blogistaan on helppo löytää vinkit silloinkin, kun aiheena on hieman epätavallisempi raaka-aine tai toisaalta perinteinen valmistustapa, joka muuten on jäämässä vähän unholaan. Pidän blogin rauhallisesta ilmeestä ja maltillisesta tunnisteluettelosta. Se on täysin päinvastainen kuin oma luetteloni, joka kilpailee pituudessa nälkävuosikategoriassa päässen toisaalta logiikkasarjassa pitämään perää. Olen joskus miettinyt tunnisteluettelon siivoamista konmarityyliin, mutta arvatenkaan en ole siihen ryhtynyt, vaan jatkuvasti lisään uusia pöhköjä tunnisteita.

Saattaa sisältää tuotesijoittelua, sillä kuoren palan irtivääntämisessä käyttämäni
uusi Marttiinin veitseni on loistava.

Strutsinmunaletut litran taikinalla

• 3 dl strutsinmunaa
• 1 l maitoa (käytin reissusta tuotujen ruotsalaismaitojen loput ja vielä purkinhuuhteluvettäkin saadakseni yhteensä litran nestettä)
• ripaus suolaa
• ripaus sokeria (oma lisäykseni)
• 6 dl vehnäjauhoja
• voita paistamiseen

Kun strutsinmuna oli menestyksekkäästi saatu auki, mittasin siitä 3 dl erilleen. Tällä kertaa emme erotelleet valkuaista ja keltuaista, vaan molskautimme kaiken samaan kulhoon ja vispilöin massan kutakuinkin tasaiseksi. Tallensin ylijäämän (noin litra) kahdessa erässä jääkaapin nollalaatikkoon. Vannon tekeväni niistä jotain aivan lähiaikoina. Keräsin kaikki taikinan ainekset (paistovoita lukuunottamatta tietty, höpsö!) suureen kulhoon ja vatkasin ne vispilällä tasaiseksi taikinaksi, jonka jätin turpoamaan erinäisten touhujen ajaksi. 

Eilen hermoni kuuden vuoden ikään ehtineen tietokoneeni kanssa menivät totaalisesti. Nykersin pitkää Norja-aiheista postaustani koko päivän koneen uinahtaessa aika-ajoin ja kaiken tapahtuessa täi-tervassa-nopeudella. Kävin noutamassa uuden koneen sieltä, missä nyt on vaan turha maksaa liikaa ja elämä taas hymyilee. Ja minäkin, sillä osasin ilmeisesti vahingossa siirtää yhtä jos toista vanhalta koneeltani uudelle, enkä ainakaan vielä kaikkea kuuteen kertaan. Opiskelija yritti perustella, miten järkevää minun olisi hankkia Windows-kone, luetellen mm. yhteensopivuuden muiden laitteideni kanssa, hinnan ja helppokäyttöisyyden. Tässä asiassa en uskonut järkipuheeseen, vaan jatkoin hedelmälinjalla. 

Takaisin lettutaikinaan. Kun päivällinen oli syöty, mittavat siivoustyöt tehty (oli niin iso grillausoperaatio, jossa käytettiin valtavasti arsenaalia) ja jalkapallokin jo alkanut, aloin letunpaistoon. Grillin sivupolttimolla olikin mukava paistella lettuja. Ja paistella lettuja. Lopuksi paistoin vielä kasan lettuja. Niitä meinaan tuli aika pino tuosta taikinasta, jossa oli  nestettä lähes puolitoista litraa. Paistoin letut voissa, enkä varsinaisesti nuukaillut sen kanssa. Strutsinmuna lettutaikinassa teki kyllä jonkun taian, letut maistuivat todella hyviltä, letut oli helppo kääntää ja sain reunoista jopa hieman pitsisiä. Kauniin pyöreitä lettuja en kyllä oikein saanut, en ole koskaan saanut sellaisia aikaan.

Söimme lettuja marjojen ja jäätelön kanssa ja loput letut laitoin jääkaappiin ja teen niistä tänään jonkunlaisen jälkkärin vaikkapa haudutettujen luumujen kanssa. Ehkä. Tai sitten syömme ne aamiaisella. Vaikka letut ja pannukakut eivät paini teknisesti aivan samassa sarjassa, liitän kuitenkin tämänkin postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Pannukakut-välilehdelle, jonne kaikki vähänkään aihetta liippaavat postauksemme on kerätty. 

Saattoi siinä olla vähän vaahterasiirappiakin