Litistettyä helmikanaa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Teimme blogin ensimmäisenä keväänä pollo alla diovoloa, paholaisen kanaa ja sen tekeminen oli muistaakseni hauskaa. Saimme nyt vastikään Familialta kaksi helmikanaa, jollaisia meidän keittiössä ja lautasillamme ei ollutkaan aiemmin nähty. Helmikanat olivat pikkuisen yli kilon painoisia ja sulatin ne yön ylitse jääkaapissa.

Helmikanaa grillissä litistettynä

• 2 noin kilon painoista helmikanaa
• iso nippu tuoreita yrttejä silputtuna (oreganoa, rosmariinia, lipstikkaa nyt ainakin)
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 sitruunan mehu puristettuna ja puristellut hedelmän loput marinadiin nakattuina
• 1 limetti samoin
• 4 suurta valkosipulikynttä silppuna
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita

Kun kanat olivat sulaneet, leikkasin niistä selkärangat pois tukevilla kalasaksilla. Se käy helposti, kun laittaa sakset jommasta kummasta päästä lintua aivan selkärangan viereen ja leikkaa sen reunaa pitkin. Toisen puolen siitä sitten vain leikkaa samoin irti. Jos linnussa on kaula mukana, leikkaa sekin pois. Käänsin linnut rintapuoli ylöspäin ja painoin rintakehää napakasti kunnes se painui rusahtaen litteäksi (anteeksi, kuulostaa brutaalilta), näin kypsyminen nopeutuu ja on tasaisempaa. Kuivasin linnut joka puolelta. Sekoitin marinadin ainekset suuressa kattilassa, johon linnut hyvin mahtuisivat marinoitumaan. Pyörittelin lintuja marinadissa kunnolla ja jätin ne viileässä maustumaan muutamaksi tunniksi, yön ylikin olisi oikein hyvä. Pesin kädet ja työvälineet erityisen huolellisesti.

Laitoimme toisen kanoista halsteriin ja kypsensimme sen kaasugrillissä, koska halsterin puinen kahvanpää ei olisi mahtunut, eikä ollut järkevää laittaa Weberin kannen alle. Kaasugrillissä kahva jäi sopivasti pilkottamaan kannen raosta. Lintu oli mukavasti litteänä halsterissa, mutta ikävä kyllä siitä ei olekaan tullut otettua yhtään kuvaa. 

Weberissä oleva lintu litistettiin moninkertaiseen folioon käärityllä tiilellä. Tiilen olisi voinut laittaa jo grilliin valmiiksi kuumenemaan, mutteipa käynyt silloin mielessä. Grillasimme kumpaakin lintua noin 15 minuuttia ensin sisuspuoli alaspäin ja sitten rintapuolta noin saman verran. Kanoista lähti todella paljon rasvaa grilliin, mikä oli hämmästyttävää, niin laihoja linnut olivat. Kypsyys oli helppo tarkistaa pistämällä lintua koiven "kainaloon". Kun neste oli kirkasta, oli lintu kypsä. 

Leikkasimme tukevilla saksilla linnut rintakehän keskeltä kahteen palaan, että ne paremmin mahtuisivat lautaselle. Kaasugrillissä halsterissa kypsennetystä linnusta koipi irtosi ihan vain nostaessa, joten se kypsyi mehevämmäksi kuin brikeiteillä grillattu. En tiedä olisiko joku muu menetelmä, vaikkapa keittäminen tai padassa hauduttaminen, enemmän edukseen tälle hoikalle linnulle. Makua oli selvästi broileria enemmän. Syöminen oli hieman työlästä, mutta olimme perusteellisia. 

Kananrungot nakattiin lopuksi isoon kattilaan. Sinne lisättiin valkoviiniä, kokonaisia pippureita, valkosipuli ja sipuleita kuorineen päivineen, chilihiutaleita ja lopuksi vettä niin paljon, että rungot peittyivät kunnolla. Liemi laitettiin pihalle grillin sivupolttimolle kiehumaan lempeästi illan jalkapallo-otteluiden ajaksi ja iltamyöhään Kammenpyörittäjä siivilöi liemen ja purkitti kolmisen litraa maistuvaa, hyvää kanalientä käytettäväksi kesän kokkauksiin. 

Ei ollut päivän salaatti, vaan hieman savustuslastuja,
 joita pidettiin metallikotelossa Weberissä kanan kanssa samaan aikaan.

Kiitos Familialle helmikanoista, niitä oli hauska kokeilla, vaikken tainnutkaan osata valita niille edullisinta valmistustapaa.