Naapurin kanssa nanolomasella

Olin eilen naapurini, monivuotisen uintikaverini ja ystäväni kanssa vuotuisella (oli jo toinen kerta) Serlachius Museoiden päiväretkellä Mänttä-Vilppulassa. Tutustuimme ajankohtaisiin näyttelyihin ja lounastimme Ravintola Göstassa kaikessa rauhassa ja meillä oli oikein mukava päivä.

EDIT: Se nyt on sanomattakin selvää, että käytimme Museokorttejamme pääsylipun ostamiseen. Museokortti on ihan mahtava juttu! Jos sinäkin ostit omasi viime kesänä, nyt alkaa olla aika päivittää korttisi. 

Tämän kesän näyttelyistä ylivoimaisesti mahtavin oli Noora Schroderuksen Feminiininen Sensibiliteetti. Olin nähnyt hänen setelikirjontatöitään jo Jyväskylän Taidemuseossa viime marraskuussa ja ihastunut niihin silloin. Karvaisesta kasviosta en niinkään innostunut, mutta oli niitäkin katsottava hieman kauempaa ja toiselle silmällä vain. Loistava idea ja saa miettimään sitä, koska kylppärissä pitää tehdä suursiivous.

Mark Wallinger Mark-näyttely oli astetta korkealentoisempaa, mutta sen ykkönen minulle oli puolitoistatuntinen video merenrannalle rakennettavista rakennustelineistä. Emme katsoneet videota kokonaan, mutta hyvän aikaa kuitenkin. Video oli käsittääkseni äänetön, sekin hieman hämärtyi teoksesta innostuessani. Teki mieli alkaa kommentoida tapahtumia, kysellä miksi miehet tekivät juuri kuten tekivät, millaisia laivoja taustalla horisontissa kulki, miten miehet uskalsivat noin tehdä, olivatpa he ammattilaisia, kyllä suomalaiset työsuojeluviranomaiset kauhistuisivat jne jne. Katsoimme videota sen verran, että miehet saivat rakennelman valmiiksi, onnittelivat itseään ja toisiaan ja hetken päästä alkoivat purkaa rakennelmaa. Ystäväni arveli, että riistakameralla saisi samanlaisen, jopa pitemmän rojektin ikuistettua heidän tontillaan. Musteläiskäkuvia muistuttavat suuret työt eivät oikein iskeneet minuun.

Taiteen Tähtitaivaat-näyttelyyn en varsinaisesti ihastunut, se olisi voinut olla enemmän Kammenpyörittäjän heiniä. Näyttely kuitenkin oli innoittamassa Ravintola Göstan menua.

Ravintola Göstassa meillä oli lounasvaraus, mutta tuona kesäisenä tiistaina väkeä oli niin museossa kuin ravintolassakin aika vähän väkeä. Menu Taiteen Tähtitaivaat piti sisällään kolme ruokalajia, hintaa menulla oli 45 euroa. Alkuruokana meille tarjoiltiin karitsaa pastramina punajuuren ja kirsikan kanssa. Pääruokana oli päivän kalansaalis. Minä olin kuulevinani, että kyseessä olisi lohi. Sen kanssa tarjottiin perunaterriini ja kampasimpukka. Jälkiruokana oli paahdettua valkosuklaata, mansikoita ja mantelijäätelöä. Pääruoalle otimme lasilliset suositeltua Rieslingiä. Kokonaisuus oli mielestäni oikein tasapainoinen. Tällä kertaa tarjoilu oli hyvin ujoa ja vähäsanaista, mutta kyllä me osasimme lapioida ruoan suuhumme isommitta kertomuksittakin. Ravintolan oma leipä oli jälleen todella hyvää, annokset sopivan kokoisia ja olimme oikein tyytyväisiä tunnin lounastelun jälkeen ja valmiit jatkamaan näyttelyyn tutustumista. 

Ennen ateriaa olimme osallistuneet (ainoina) tasatuntituokioon, jossa meille kerrottiin lisää koko paikasta, tosin olimme kumpikin käyneet Serlachius-museoissa niin usein, ettemme varsinaisesti saaneet uutta tietoa lukuunottamatta Göstan Paviljonki-osan tämänhetkisiä näyttelyitä. Kävimme vielä pienen kierroksen Mark-näyttelyssä ja samoin Göstan puolella Göstan Ystävät-näyttelyssä ja Malli ja hullu kuvailija-näyttelyssä. 

Kävimme myös kävelemässä tilan mailla ja pienessä saaressa, jossa oli tällä kertaa esillä sitaatteja saariaiheisista romaaneista. En löydä siitä tietoa museon sivuilta, mutta ehkä en vain hoksaa. Sitaatti josta otin kuvan on todella ajankohtainen tämän hetken maailmassammekin, vaikka se on kirjoitettu jo vuosisatoja sitten.

Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyville Valmiissa pöydissä- ja Poissa kotoa-välilehdille, joille kerään ravintola-ja reissuaiheisia postauksiamme.