Skandikierros osa 1, Pohjanmaan kautta Ruotsiin

Kammenpyörittäjän kesäloman ensimmäinen pätkä alkaa maanantaina, mutta vapaapäivien ja hyvitysvapaitten turvin olemme olleet jo keskiviikosta alkaen tien päällä. Heti kun viimeinen yövuoro oli loppunut, lähdimme liikkeelle. Vaunu oli jo laitettu kuntoon edellisinä päivinä, oli pesty tyynyjä, kiinnitetty polkupyöriä ja käyty läpi keittiön varusteet. 

Olimme päättäneet lähteä tällä kertaa Ruotsiin ja Norjaan. Minun asennoitumiseni säähän muuttui ratkaisevasti caminollani, enää ei oikein minkäänlainen sää haittaisi. Edelliskerralla Norjassa vuonna 2010, vuotta ennen blogaaniksi ryhtymistäni, saimme niskaamme erittäin paljon sadetta ja ilmakin oli tuskin plussalla. Nyt se ei kuulostanut ollenkaan pahalta, mutta toki toivoimme vähän kesäisempää säätä.

Kokeilimme nyt ensimmäistä kertaa lauttayhteyttä Vaasasta Ruotsiin, Umeåån. Menomatkalla poikkesimme katsomaan Nannan kanoja, jotka ovat kuulema ihan mahdottomia kuopsuttamaan nurmikkoa, joten syksyllä tai ensi keväänä heillä on varmaan jonkunlainen piharemontti tiedossa. 

Olimme yötä Vaasan tutulla leirialueella, odottelimme kuinka pahaksi kesän ensimmäinen myrsky oikein äityisikään, mutta eipä se juuri navakkaa tuulta kummempaa ollut. Aamulla ajoimme laivaan, matka kesti neljä ja puoli tuntia. Osan ajasta käytimme saaristolaispöydässä syömiseen, se olikin ihan kelpoisa ateria monenlaisine kaloineen. 

Emme kumpikaan olleet aikaisemmin olleet niillä main Ruotsia. Kammenpyörittäjä oli etsinyt meille ohjelmaksi kalliopiirroksia, joita Ruotsista löytyy monesta paikkaa. Niiden ero kalliomaalauksiin on se, että ne on uurettu kiveen. Sitä en oikein tiedä, onko ne tekovaiheessa myös maalattu erottuviksi, mutta nykyaikana niitä maalataan sopivalla punamultasävyllä uurroksia pitkin, että näkisimme ne.

Kävimme katsomassa kalliopiirroksia kolmessa paikassa ja yhtä maalausta. Jokainen oli erilainen paikka luonteeltaan, mutta maalausta lukuunottamatta kaikki sijaitsivat virtaavan veden äärellä ainakin nyt. 

Ensimmäisen yön olimme hauskalla leirialueella, josta kalliopiirrokset olivat lyheyen kävelymatkan päässä. Leirialueella ei ollut ketään muita majoittujia, mutta eipä se haitannut. Paikan pitäjä oli suomalaissyntyinen, mutta sanoi ettei ollut puhunut suomea moneen vuoteen ollenkaan. Leirialueen vieressä oli merkillinen metsäinen festivaalialue, jolla pidetään ilmeisesti vuosittain elokuussa Urkult-festivaali, joka nettisivun mukaan haiskahti aidolta hörhöilyltä. Silloin lienee leirialuekin täynnä.

Nämforsen kalliopiirrokset ovat joen varressa, suuren padon alapuolella. Osa maalauksista on saarilla, joille ei ole useimmiten pääsyä, kun padoista juoksutetaan vettä.

Eilen ajelimme Östersundiin, joka oli meille sekin ihan vieras kaupunki, siellä oli hyvä, suuri leirialue, joka oli enemmänkin täynnä kuin tyhjä. Jätimme vaunun sinne alkuiltapäivästä ja lähdimme autolla katsomaan kahta kalliopiirrospaikkaa. Ne olivat kumpikin luonnontilaisten jokien rannoilla, tai ainakaan niiltä kohden jokia ei oltu valjastettu voimantuotantoon. Molempiin paikkoihin oli suhteellisen helppo löytää, Kammenpyörittäjä oli tehnyt läksynsä ja ottanut ennakolta selvää, miten paikkoihin pääsi. Molempiin pääsi autolla lähelle, kävelymatkaa ei jäänyt montaakaan sataa metriä.

Glösan kalliopiirroksia

Kalliopiirros Gärdessä

Kalliotaidenäyttelyiden jälkeen kävimme ostoksilla Östersundin Coopissa ennen paluuta leirialueelle. Ostimme päivällistarpeita ja olimme mukana perjantain alkuillan ruuhkassa. Iltasella suunnittelimme tämänpäiväistä taivalta, tarkoitus oli päästä Norjaan yöksi ja sitä ennen tutustua vielä yhteen kalliomaalaukseen ja Flatruetin ylänköön. Aamulla ennen matkanjatkumista kävimme katsastamassa Östersundin kaupungissa olevan riimukivenkin.

Heti ensimmäisenä Ruotsi-päivänä minua hämmästytti se, miten lappimaista maisema oli, vaikka olimme noin samoilla korkeuksilla kuin kotimme Keski-Suomessa. Tänään näimme paljon poroja Flatruetin ylängöllä ja maisema oli todella karua ja lunta vielä paikoin nähtävillä.

Kalliomaalaus oli hieman alempana maastossa, sinne pääsi noin 2,5 km päähän autolla ja lopun matkaa kävelimme hyvin merkittyä polkua, josta osa oli pitkospuita. Maalaus sijaitsee pystysuorassa kallioseinässä ja on erittäin hyvin säilynyt.

Täksi illaksi ehdimmekin sitten jo Norjaan, lähelle Trondheimia, Flakkin kylään. Täällä on ilmeisen suosittu leirialue, jossa on paljon matkailuautoja ja -vaunuja, mutta myös ilahduttavan paljon telttoja niin motoristien, autoilijoiden ja reppureissaajienkin käyttäminä. Aivan leirialueen vieressä on lauttasatama, josta pääsee Trondheimin vuonon toiselle rannalle.

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain. Sieltä löytyy myös osio nimeltä Kiertueet, jonne lisään ne postaukset, jotka käsittelevät usean maan kierrosreissuja, kuten tämäkin Skandi-kierros oli.