Farm - uusi tuttavuus Tallinnassa ja aina kiinnostava KUMU

Tallinnan pyrähdyksemme toinen päivä valkeni sateisena. Heti aamiaisen jälkeen loikkasimme autoon ja ajoimme KUMUun, Viron Taidemuseoon, jossa voi käydä ihan jokaisella Tallinnan reissulla, paitsi jos se on suljettu, kuten harmiksemme oli viime talven reissulla. Nyt olimme paikalla oikeana päivänä ja museo oli auki. 

Ensin tutustuimme näyttelyyn, jonka nimi on Poeesia ja Spliin, mikä on suomeksi Runous ja Ahdistus. Näyttelyssä on upea kokoelma naisten asuja viktoriaaniselta ajalta. Näyttely on avoinna aina 9.10.2016 asti. Suosittelemme. Katsoimme näyttelyn toiseenkin kertaan ennen poislähtöä.

Muita näyttelyitä tällä kertaa olivat  mm. Kylmä katse. Hyperrealismin variaatioita Viron taiteessa ja uusi pysyvä näyttely Konflikteja ja mukautumista. Neuvostoajan virolainen taide (1940-1991). Nämä olivat kumpikin kiinnostavia myös. Ulkona museon pihassa oli hieno äänitaideteos, museon rappusia pitkin kuulosti liikkuvan jonkunlainen maanjäristys, joka hajotti rappuset palasiksi, mutta vain päässämme. 

Päivä meni niin nopeasti, ettemme paljon muualle ehtineetkään, paitsi lemppariruokakauppoihimme. Onneksi emme olleet nyt aikoneet ostaa yhtään strutsinmunaa, sillä niitä ei ollut yhdessäkään käymässämme kaupassa. Päivän aikana satoi ajoittain, mutta Kammenpyörittäjä kävi silti pienellä kuvausreissulla sadekuuroja vältellen. Tallinnassa riittää yksityiskohtia ja kuvattavaa aina vaan. 

 

Joku asia on muuten näköjään samoin kuin meillä Jyväskylässä, kun kesä tulee, kadut kaivetaan auki! Joskushan työt on tietysti tehtävä, mutta arvelen, ettei kesä ole kovin hyvä tuolla kadun kaupoissa ja ravintoloissa, kun kiveys on poisrevittynä ja remonttiaidat tekevät liikkumisesta hankalaa. 

tuolla takana ovat ne kukkakojut, joista minunkin pionini olivat peräisin

Minilomasemme toisen illan ruokapaikaksi valitsimme Restoran Farmin, jonka ohitse olimme kulkeneet aiemmilla reissuillamme ja havainneet kiinnostavaksi. En muista lukeneeni yhtään suomalaisen blogaanin kokemusta tuosta ravintolasta, mutta sama pää jne, on niitä voinut ollakin. 

Farmin ruokalista vaikutti lupaavalta sekin, vaikka edellisillan Tuljak oli hyvin kirkkaana vielä mielessä. Meidän pöytämme tarjosi hyvät näkymät keittiöön ja istuin kyllä aika niska kenossa illan aikana nähdäkseni keittiöön mahdollisimman paljon. 

Ravintolassa oli alkuillasta jo aika paljon asiakkaita ja enemmän ulkomaalaisia kuin Tuljakissa. Ympäristö oli hauska ja viihtyisä, pöydät väljästi niin, ettei tarjoilijoiden tarvinnut pujotella pöytien väleissä ja asiakkaatkin mahtuivat hyvin nousemaan pöydästä häiritsemättä aivan takana istuvia. Siitä pisteet!

Aloitimme aterian kuohuviinillä ja tutkailimme listaa. Minä päätin ottaa pateeta alkuruoaksi ja Kammenpyörittäjä nytkin tartarin voidakseen verrata sitä edellisillan vastaavaan. Ruokajuomaksi valitsimme viinilistalta pullollisen ranskalaista roséta, joka maksoi mielestäni vähemmän kuin ravintolan sivulla luki. Muistelen, että pullollisen hinta olisi ollut 26 euroa, mutta listassa lukee 30 euroa. 

Minun kanipateeni oli hyvää ja Kammenpyörittäjän tartar näyttävä ja suuri annos. Pateetani riitti hänellekin, sillä tuo pieneltä näyttävä purkki oli täynnä maukasta herkkua. Pidin kattauksista. Tartarin viiriäisen keltuainen oli hauskasti laitettu raakaan sipulirenkaaseen, pitää muistaa itsekin käyttää tuollaista astiaa.

Pääruokina minulla oli vasikkaa ja pöydän toisella puolella lammasta. Olin juuri ehtinyt mainita, että hyvin keittiön ja salin välinen lasi pitää käryt keittiön puolella, kun pannuille heitettiin enemmänkin lihaa ja kalaa. Jonkun verran myös saliin käryä ylsi ja liekit löivät liedellä korkealle. Minun vasikkani oli pikkuisen pettymys, ainakin ensimmäisten suupalojen ajan, jolloin leikkasin lihapalan ohuempia osia. Kun pääsin paksumpaan kohtaan saakka, se olikin jo mehevää ja hyvää. Annos ei ollut kovin näyttävän näköinen. Lammasannos tarjoiltiin aika ronskilta peltilautaselta, josta tuli mieleen sairaalaruoka. Liha oli kuulema hyvää ja mureaa, paahdettuja kasviksia oli melkoiset määrät. 

Jälkiruoaksi otin marenkia, tuorejuustoa, mysliä ja marjoja sisältävän annoksen ja Kammenpyörittäjä juustoja. Minun annokseni oli kyllä aikamoinen keko kaikenlaista, en millään voi sanoa sitä kauniiksi. Makeaa oli ihan mahdottoman paljon. Se on kyllä sanottava, että marenki oli parasta, jota olen koskaan syönyt. Juustoannoskin oli ronskin kokoinen, neljää juustoa neljä palaa. Kaikki olivat kovia juustoja, erilaisia toki keskenään. Pienessä padassa tarjottu marjaseos oli maukasta, siinä oli ainakin marinoituja vadelmia ja kirsikoita.  

Kahvin jätimme tällä kertaa väliin. Ateria maksoi 115 euroa, joka oli mielestäni todella edullinen. Edellisillan aterian oltua niin hyvä, Farmin oikein kelpo setti jäi hieman hopealle, vaikkei siinä ollutkaan mitään erityistä moittimista. Tarjoilu oli ystävällistä. Jollain oli huono  päivä, pari satsia laseja putosi lattialle, kun niitä oltiin laittamassa takaisin hyllylle. Työnjako oli selkeä, naiset siivosivat sirpaleet.

Lisään postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyville Poissa kotoa- ja Valmiissa pöydissä-välilehdille, joille kerään matka- ja ravintola-aiheisia postauksiamme.