Valitse kenet vain, mutta älä minua

Kiitos kaverit, kai?

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän kesä

Perjantain vesisateinen sää viimein väistyi ja Jyväskylä kylpi lauantaina auringonpaisteessa. Se näkyi heti katukuvassa, terasseilla oli väkeä ja iloisen näköisiä ihmisiä kulki kohti Lutakkoa ja pois sieltä sen mukaan miellyttivätkö Suomi Popin artistit sillä hetkellä vai eivät. Tapasimme 2/3 nuorisostamme heidän festarointiensa välissä, istuimme tuokion juttelemassa Figaron terassilla.

Ennen teatteriin menoa kävelimme hieman kaduilla ja katselimme taivaalle toivoen, etteivät edellispäiviltä liian tutut sadepilvet alkaisi kerääntyä taivaalle. 

Jouluhan on jo ihan pian, ainakin Kullannuppu toivoo niin

Tätä varpusta ehtii kuvata

Olimme eilen illalla Jyväskylän teatterissa neljättä kertaa samalla viikolla ja meille viimeisessä Jyväskylän Kesän tapahtumassa. Lavalla oli jo torstailta tuttu Marc  Gassot ohjelmallaan Dark Side of the Mime. Tämäkään taiteenlaji ei ole minulle kovin (lue:yhtään) tuttu, alan tuumia viikon kokemusten jälkeen, että mikähän taiteenlaji sitten mahtaisi olla minulle tuttu. Contemperary countrya ei vissiin kehtaisi tässä yhteydessä mainita, mutta taisin jo mainitakin. 

Tulkaa teatteriin, ovikin pysyy varmasti auki!

Eilen toteutin samaa kuin koulun vanhempainilloissa, katselin kenkieni kärkiä toiveikkaana, ettei minua vain huomattaisi. Niin tuntuivat tekevän monet muutkin, mutta oli niitäkin, jotka innokkaina katsoivat taiteilijaan päin, heidän kehonkielensä huusi valitse minut. Meitä on niin moneksi ja hyvä niin. Esityksellä oli ikäraja, vain täysi-ikäisille ja se oli kyllä aivan paikallaan. Olisi voinut olla lisähuomautus, että ei myöskään siveydensipuleille, mutta ehkä se teki hyvää meillekin heillekin. Haastattelussa Marc Gassot sanoi aiemmin tällä viikolla, että mimiikan idea on se, että  esitystä katsoessamme kaikki hauskuus tai tuhmuus tapahtuu omassa päässämme. Tässä on kiero savolainen logiikka, vastuu siirtyy katsojalle. Mutta niinhän se on muussakin taiteessa, kunkin pää käsittelee näkemänsä siten kuin kykenee. 

Minulle mimiikkaan tottumattomalle esitys oli paikoin niin nopeatempoinen, että muiden jo nauraessa (etenkin etuoikealla muutama rivi alempana oli joku todella vikkelä kovaääninen miesnauraja) vasta mietin, että mitähän tuo nyt olikaan. Jotakin meni selvästi minulta ohitse tai ylitse, mutta suurin osa ei. Olin sekä henkisen, että fyysisen punastuksen vallassa hyvän osan tuosta elämäni tunnista. Jotkut elementit olivat jo tuttuja torstain Circo Aereon esityksestä, mutta vielä liioitellumpina ja hullumpina. 

Kuva Andreas Janett, kuva julkaistu Jyväskylän Kesän luvalla

Jos edellisillan Wusheng Co jätti minut hieman ulapalle, Marc Gassot kyllä lämmitti niin, että kotimatkakin meni aika hiljaisissa merkeissä. Tosin bussin teinityttölauma piti omaa stand-uppiaan sen verran äänekkäästi, ettei juttelulle ollut juuri tilaisuuttakaan. Luojan kiitos ei tarvitse olla teinityttö nykyaikana, eikä minulla ole omaa teinityttöäkään. Kiitos ja vielä kerran kiitos. 

Nyt kun kultturoinnit on kahlattu läpi on vielä vaikea sanoa mikä oli viikon kohokohta. Luulen, että vaaka kallistuu joko varjotapahtuman, tai avajaiskonsertin puoleen, tilanne on melko tasan. Ne kolme tapahtumaa joihin osallistuimme Jyväskylän Kesän tarjoamin lipuin olivat kaikki niin sanotusti something completely different, oman tavallisen elinpiirimme ulkopuolelta, että täytyy vain olla tyytyväinen, että saimme tilaisuuden osallistua. Kaikkiin niihin oli kyllä tilaa ja lippuja olisi saanut ostettuakin, mutten usko, että ilman tätä yhteistyökuviota olisimme tulleet menneeksi. Tämän kokeilun seurauksena katson varmasti ensi vuonna Jyväskylän Kesän ohjelmaa toisin silmin. Etsin jonkun tutun sijaan jotain aivan muuta, sellaista mistä en ole koskaan kuullutkaan. Saatan ehkä hieman ottaa selkoa jostain etukäteen, tai mikäli en muutu radikaalisti vuodessa, luultavasti en. Tänään vielä ehtii osallistua Kesän tapahtumiin, luvassa on ainakin keskustelutilaisuus ja Säynätsalossa pidettävä päätöskonsertti.