Autenttisuuteen pyrittiin ja ainakin lähelle päästiin!

Ylläolevan kuvan keitto on eräältä keväiseltä sadepäivältä Espanjasta. Astuimme sisälle lämpimään baariin ja olimme toiveikkaita, että jotain lounasta olisi tarjolla. Olihan sitä, kaikille samaa kuumaa soppaa lämpöä tuomaan. Kellon on täytynyt olla jo yli puolenpäivän, nautimmehan todistettavasti kuuman keiton kylmän oluen kanssa. Miten hienostunutta. 

Muistan ajatelleeni, ettei tuo serviisi ollut keitolle aivan edukseen, harva soppa näyttää nätiltä lasiastiassa, mutta olihan se aika sivuseikka. Juttelimme tuolloin sisareni, tuon kuuluisan Dorsetin kissankesyttäjän kanssa, että loppukesän La Vuelta-haasteessani voisinkin toistaa näitä ihania Espanjan aterioitamme. Pieni ajallinen välimatka olisi kyllä tarpeen, että tekisi mieli paneutua taas menu peregrinoon. Tänään on lounaskeiton vuoro, myöhemmin vielä valmistan oikean peregrinopäivällisen kaikkine kolmine ruokalajeineen. Täytyykin jo laittaa punaviini viilenemään. Alkuvihjeet päivän keittoon otin täältä, loput soveltelin omasta tai asiakkaan päästä.

Tulikuuma linssikeitto sadepäivään

• koko päivän kestävä vesisade
• 300 g vihreitä linssejä
• puolikas hokkaidonkurpitsa
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 4 pientä punasipulia
• 10 cm pätkä chorizoa, olisi voinut olla toinen mokoma
• 2,5 dl lihalientä
• vettä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• sahramia
• oliiviöljyä
• nokare voita

Huuhtelin linssit ja laitoin ne laakeaan kasariin. Kaadoin päälle viikonloppuna säilömäni grillausliemet, se oli tanakkaa lihalientä, eikä sitä raskinut heittää pois. Lisäsin vettä sen verran, että linssit olivat hyvin upoksissa. Aloin kypsentää niitä keskilämmöllä. Raastoin kesäkurpitsan karkeaksi raasteeksi ja silppusin sipulit ja pehmittelin niitä voin ja oliiviöljyn seoksessa, kunnes ne laiskistuivat. Odotellessani leikkasin hokkaidonkurpitsan kahtia, koversin siemenet pois puolikkaista ja kuorin toisen puolikkaista ja pilkoin sen vähän sokeripalaa suuremmiksi kuutioiksi. Se oli sen verran kovaa tavaraa, etten viitsinyt käsitellä kumpaakin puoliskoa, vaan laitoin toisen vihanneslaatikkoon odottamaan myöhempää käyttöä. Kyselkää, jollei ala näkyä toista kurpitsaohjetta piakkoin. Ensi viikolla on vielä Hävikkiviikkokin, joten tuhluu ei tule kysymykseenkään.

Lisäsin laiskat sipulit ja kesäkurpitsaraasteen linssipataan ja laitoin kurpitsakuutiot vuorollaan ottamaan vähän paistopintaa pannulle. Niiden jälkeen siellä kävivät mutkan chorizoviipaleet. Sitä olisi tosiaan voinut olla enemmänkin, mutta nuukailin. Lisäsin makkaratkin pataan ja sekoittelin. Laitoin hieman lisää vettä, vähän sahramia, paljon pimentonia ja jonkunverran suolaa ja pippuria. Annoin keiton kiehua noin vartin, kunnes kurpitsa oli kypsää. Maustoin hieman lisää vielä. 

Keiton kaveriksi otin kuivahtanutta vaaleaa sekaleipää, jota oli muutama viipale. Käytin niitä voinokareen kanssa paistinpannulla ja kun ne olivat paistuneet kauniin rapeiksi, ripotin niiden päälle pimentonia. 

Linssikeittoni oli oikein maistuvaa, siitä alkoi nenä vuotaa muutaman lusikallisen jälkeen, se on hyvä merkki. Lientä oli selvästi esikuvaansa vähemmän, mutta täyttävyys oli samaa luokkaa. Hyvin olisi voinut pukea päälle kaikki sadevarusteet, heittää rinkan selkään ja lähteä kävelemään vielä 15 kilometriä!

Eilen La Vueltan tulospalvelulla oli kyllä joku rokulipäivä, tai  muuten kukaan ei saanut tuloksia oikein esille. Vielä yhdentoista aikaan illalla siellä oli väärä kokonaiskilpailun johtaja. Ei minulla ole mitään Alejandro Valverdeä vastaan, mutta Darwin Atapuma nyt kumminkin on se, joka tänäänkin ajaa punaisessa paidassa. Tänään ajettava kuudes etappi on jo melkoinen vuorietappi, siitä ei ole epäilystäkään. Lähetys on vielä menossa, maaliin on yli 70 kilometriä. Huomenna olemme reissussa, joten La Vuelta saa tulla toimeen omillaan, ruokapostaus tulee ajastettuna.