Bocadillokiintiö ja patonginpaistaminen grillissä

Keväisellä caminollani söin ainakin oman osani espanjalaisista munakkaista ja täytetyistä patongeista, bocadilloista. Niitä saattoi ostaa jokaisesta baarista ja ainekset omiin bocadilloihin oli helppo ostaa mistä tahansa ruokakaupasta. Näin joskus netissä kuvan aitaan tai muuriin kirjoitetusta ilonilmaisusta lähellä Santiago de Compostelaa, NO MORE BOCADILLOS, mutten löytänyt kuvaa enää mistään. En nähnyt sitä reitillämmekään, vaikka monta muuta kirjoista ja mediasta tuttua maalausta tai kirjoitusta näinkin matkan aikana. 

Paistoimme eilen patonkeja ensimmäistä kertaa Big Graeen Egg-grillillä ja itseasiassa tein ylipäätään ensimmäisen kerran patonkeja itse. Minulla on monta patonkiohjetta jemmassa, mutta tähän mennessä en ollut saanut kokeiltua niitä. Yleensä se johtui siitä, että taikinanteko olisi pitänyt aloittaa jo edellispäivänä, enkä ollut koskaan sitä muistanut. Nyt kokeilin leipäohjetta, joka oli kiinnittänyt huomioni kauniiden kuvien vuoksi. Se oli yhden päivän taikinaohje, joten aloin eilen aamulla jo ennen yhdeksää leipomishommiin. Muunsin ohjetta vain pikkuisen jauhojen osalta ja lisäsin toiseksi yrtiksi rosmariinin kaveriksi timjamin. Saatoin lisätä myös hieman hunajaa. Muunnan mitat tavalliseen tapaan cupeista deseiksi hieman laveasti.

Neljä yrttistä patonkia

• 5 dl vettä
• 1 rkl hunajaa
• 0,75 dl oliiviöljyä
• 2,5 tl active dry yeastia (kotimaista kuivahiivaa laittaisin 11 g pussin)
• 12 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl valkosipulitahnaa (valkosipuli oli muutoin talosta lopussa)
• runsaasti tuoretta rosmariinia ja timjamia hyvin pieneksi silputtuna
• 3 tl suolaa (ohjeen 4 tl kuulosti niin paljolta, että vähän vähensin, 2 tl olisi varmaan piisannut)

Lämmitin veden kuivahiivan vaatimaan lämpöön, 43 astetta (noin, suunnilleen, osapuilleen, sinnepäin) ja kaadoin sen yleiskoneen kulhoon hiivan ja hunajan päälle, sekoittelin ja jätin odottamaan noin 10 minuutiksi. Kun velliin oli tullut hieman eloa, kaadoin mukaan jauhoja melkein koko määrän, yrttisilpun, suolan ja oliiviöljyn.  Lisäsin loputkin jauhot. Sitten annoin Kitchen Aidin vaivata noin 10 minuuttia toiseksi pienimmällä nopeudella. Taikinasta muodostui todella hyvä kiinteä, joustava pallo. Jätin sen suihkumyssyllä peitettynä kohoamaan pariksi tunniksi. Siinä ajassa taikina nousi kaksinkertaiseksi, sen pinta oli hieman tahmea, muttei kovinkaan tarttuvainen.

Paistoajan lähestyessä kumosin taikinan hyvin jauhotetulle leivinalustalle. Olin katsonut monta ohjetta Youtubesta, miten patonki muotoillaan, tämä oli aika hyvä. Eihän minulla noin jättivaltavaa taikinaa onneksi ollut, mutta periaate tuli selväksi. Taikinasta ei kannata ottaa pitkulaisia palasia, vaan enemmänkin neliskulmaisia paloja, joista sitten aletaan muotoilla patonkeja.

Minun taikinastani tuli neljä hyvänkokoista patonkia. Taputtelin ensin taikinan jokseenkin neliön muotoon ja leikkasin neliön neljään neliön malliseen palaan. Kunkin palan taitoin ensin noin puoleenväliin kaksinkerroin, painelin kämmensyrjällä taitoksen kiinni. Sitten nostin taitetun osan loppuosan päälle ja taas painelin kämmensyrjällä taikinan rullaksi, nyt se oli noin 20 cm pitkä, pullea rulla. Jätin kunkin rullan taitoskohta alaspäin lepäämään peitettynä jauhoiselle leivinlaudalle noin vartiksi. 

Minulla on vain yksi patonkipelti, jota halusin käyttää grillissä, pellissä on kolme uraa patongeille. Niinpä päätin paistaa kaksi patongeista sähköuunissa ja kaksi grillissä. Uuniin menevät joutuivat sinne ilman patonkipellin tukea, sommittelin niille foliosta pitkulaiset tuet. En tiedä olisiko se ollut tarpeen. Olisivatko patongit levinneet ilman niitä, en tiedä. 

Kun paistamisaika lähestyi, kuumensin uunin 250 asteeseen kiertoilmalla. Samaan aikaan Antti kuumensi Big Green Eggiä pihalla. Päätimme laittaa sen samaan kuosiin, kuin edellispäivän pizzanpaistossa, eli epäsuoraan paistoon sopivaksi keraamisella ohjaimella, en tiedä miksi sitä pitäisi suomeksi sanoa. Ylemmäs tuli sitten teräsritilä ja sen päälle keraaminen paistoalusta. Halusin laittaa sen päälle sitten patonkipellin vielä foliolla altapäin suojattuna, koska olin lukenut muutamista blogeista leipien pohjien liiallisesta tummenemisesta. Leikkasin mattoveitsellä (partaterän puuttuessa keittiövälineistäni) muutama vinon viillon kohonneiden patonkien pintaan.

Paistoin sähköuunin verrokkipatonkeja ensin 250 asteessa noin 10 minuuttia. Olin laittanut kahdessa metallimukissa vettä pellille mukaan tuomaan kosteutta uuniin. En osaa sanoa oliko sillä mitään vaikutusta. Kymmenen minuutin kuluttua laskin lämpöä noin 210 asteeseen ja paistoin leipiä vielä noin 8 minuuttia. Leivistä tuli pinnalta ruskeita, pohjakin sai hieman väriä. Eivät ne kauneuskilpailua voittaisi. 

Grillissä lämpötilaksi tavoiteltiin 500 fahrenheitia, joka vastaa 260 astetta Celciusta. Laitoimme patongit pellillään paistolevylle ja kannen kiinni. Kymmenen minuutin kuluttua kurkistimme grilliin ja leivät olivat kohonneet aika kivasti, väriäkin oli. Laskimme lämpöä hieman, noin 230 asteeseen säätämällä grillin saamaa ilmaa sekä alaluukusta, että huipun rautahupusta. Lämpö laski mukavasti muutamassa minuutissa. 

Kannattaa kurkkia varovasti grillin hupusta

Noin 18 minuutin paiston jälkeen kurkistimme uudelleen grilliin ja patongit näyttivät sopivilta, joten nostimme ne pois ritilälle jäähtymään. Ne eivät olleet tarttuneet peltiinsä ollenkaan, kuten eivät uunissa paistetut folion ympäröimätkään. Grillissä paistettujen pohjat olivat sopivasti ruskettuneet myös, eivät ollenkaan palaneita. 

Hetken kuluttua leikkasimme kumpaakin paistotapaa käytetyn patongin, kummassakaan ei ollut toivomaamme ilmavaa rakennetta, grillissä paistetussa hieman enemmän rakennetta. Rapea kuorikin jäi uupumaan. Maku oli lähes sama, mutta ehkä saatoimme sanoa grillissä paistetun olleen vähän paremman makuinen, ainakin toivoimme niin. Suolaa oli hieman liikaa. Seuraavalla kerralla minun täytyy kokeilla ohjetta, jossa taikinaa tehdään yön ylitse, valita parempia jauhoja myös. Grillissä paistaminen onnistui ihan hyvin ja sitä metodia aion käyttää jatkossakin, niin pizzojen kuin patonkienkin kanssa. Ensimmäisen kokeilun voi sanoa olleen ihan tyydyttävä. Käyttämäni ohje oli ihan asiallinen, vaikken sillä onnistunutkaan saamaan aikaan ihan oikeaa patonkia. Kunhan tein hyvää vaaleaa pitkulaista leipää.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Vasemmalla sähköuunissa paistettu, oikealla grillissä, ero ei ole suurikaan 

Bocadillo 

• puolikas patonkia 
• salamia
• tomaattiviipaleita
• fetaa
• punasipulia
• kanamuna paistettuna

Bocadillon voi täyttää ihan kuten itse tahtoo. Usein niissä on jonkunlaista kinkkua, mausteista salamia tai tonnikalaa. Kananmuna kuuluu moneen bocadilloon, mutta kasviksia on melko harvoin valmiina ostetuissa. Tällä kertaa täytin lounasbocadilloni paistetulla kananmunalla, punasipulirenkailla, ohuilla tomaattiviipaleilla ja muutamalla viipaleella salamia. Leivän olin paahtanut pannulla voinokareen kanssa. Keräsin täytteet leivän alapuolelle, nostin hattupuolen päälle ja puristin leipää hieman kasaan ja söin. Tuli Espanja, camino, sisko, kura, vesisade ja vaelluskengät mieleen. Hyvällä tapaa. Luulen, että menen vielä uudelleen caminolle.

Espanjassa La Vueltan 18. etappi alkaa olla niitä viimeisiä, joissa lopputulokselle olisi jotain tehtävissä. Huominen henkilökohtainen aika-ajo on tietysti vielä myös merkittävä. Tänään ajetaan 200 km mittainen sahalaitaetappi, jossa alkupuolella on mittavia nousuja ja laskuja, loppupää on tasaisemmassa maastossa, mutta massakiriä ei voi odottaa alun mäkien vuoksi. Tässä Vueltassa ei ollut paljonkaan kirimiesten lempipäiviä, eikä heitä siksi kisassa mukana ollutkaan, nimekkäimpiä ainakaan. Lähetystä pääsemme katsomaan myöhemmin. Päivitän lopputulosta illempana.

Ei ihan kuuminta pyöräilymuotia