Mysin kaalikääryleitä sörkkimässä

Mysi Lahtisen kaalikääryleet ovat meillä tyypillinen kerran vuodessa-ruoka. Niitä kyllä söisi useamminkin, mutta se tekeminen! Eihän se ole vaikeaa,  mutta jotenkin työlästä kumminkin. Ja inhoan kaalin laiskuuttamisesta tulevaa hajua. Se osa pitääkin tehdä ulkona grillin sivupolttimolla. Jostain syystä uunista tuleva kaalikääryleiden tuoksu myöhemmin, paljon myöhemmin ei ole ollenkaan epämiellyttävä, vaan viekoitteleva ja ähkyä ennustava. Vain kerran kääryleet ovat päätyneet blogiin, vuonna 2012,  mutta kyllä niitä vuosittain näin syksyllä on syöty. Tänään oli taas se päivä.

Nyt minulla oli kuitenkin ajatus tehdä kaalinlehtien täytteeksi hieman erilainen seos, osittain sen mukaan mitä kotoa löytyi ja mitä unohdin ostaa. Heti aamun valjettua  meillä kiehui jo kaali talouden suurimmassa kattilassa ja kaivelin vihanneslaatikkoa sopivien ainesten toivossa. Tällä kertaa kääryleistä tuli tällaisia:

Kaalikääryleet kuten Mysi ne valmisti, mutta kuten minä ne täytin

• 1 kaali 
• 400 g jauhelihaa
• 0,5 l lihalientä (tällä kertaa porolientä)
• 2 porkkanaa
• 1 punasipuli
• 1 kesäkurpitsa
• 1 dl ohrasuurimoita (kuivamitta)
• kermaa
• voita
• vaahterasiirappia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin kaalin kannasta hieman pois ja koversin kovempaa keskikohtaa vähän pois ja keitin kaalia runsaassa vedessä noin puoli tuntia. Kannattaa pitää kantta päällä senkin takia, että kaali alkaa kellua vedessä ja kansi pitää sen mahdollisimman hyvin veden pinnan alla. 

Kaalin kiehuessa raastoin porkkanat ja kesäkurpitsan karkeaksi raasteeksi, silppusin sipulin ja keitin ohran pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoitin raasteet ja silpun ohran kanssa odottamaan isossa kulhossa. 

Kun kaali oli sopivasti laiskistunut, nostin sen vedestä ja annoin valua hetken aikaa, että sitä saattoi käsitellä. Irrottelin lehtiä varovasti, aivan päällimmäiset olivat kypsyneet hieman liikaa, joten ne silppusin täytteeseen. Sain irrotettua ehjiä lehtiä 20 kpl ja leikkasin niistä hieman paksumpaa keskiruotia pois, silppusin nekin täytteeseen. Saman tein kaalin keskiosalle, josta ei enää saanut tarpeeksi isoja lehtiä irrotettua. Sekoitin jauhelihan ja kananmunat täytteeseen ja maustoin suolalla ja pippurilla.

Kuumensin uunin 200 asteeseen kiertoilmalla. Laitoi kuumenemisen ajaksi korkealaitaisen uunipellin uuniin ja sille suuren nokareen voita. Kun voi oli sulanut, otin pellin työtasolle odottamaan kääryleitä. Kallistelin peltiä niin, että sula voi levisi sille tasaisesti. 

Otin pienen nökerön täytettä kaalinlehdelle ja käärin sen piukaksi kääryleeksi, ladoin valmiit kääryleet kolmeen riviin pellille. Valelin kääryleet kauhallisella lientä ja laitoin pellin uuniin. Annoin niiden paistua kuumassa uunissa ensin noin 15 minuuttia, jolloin yläpuoli alkoi saada tummia pilkkuja. Mysi neuvoi, että kääryleet melkein käräytetään tässä vaiheessa. Käänsin sitten kääryleet toiselle puolelleen ja paistoin niitäkin kunnon lämmössä saman aikaa. Sitten valelin niille kermaa ja hieman vaahterasiirappia (tavallista tummaa siirappia ei löytynyt sitten mistään koko talosta). Pienensin uunin lämmön 150 asteeseen ja annoin kääryleiden hautua sillä monta tuntia. Muutamaan kertaan valutin niille hieman lisää kermaa, lientä ja siirappia ja käänsin kääryleiden kylkeä. Olin vähän huolissani tuosta vaahterasiirapista, mutta hyvin se sinne hautui mukaan makumaailmaan.

Täytettä jäi tavalliseen tapaan aika paljon, en koskaan osaa tehdä sitä sopivaa määrää verrattuna siihen kuinka paljon lehtiä saan irroteltua siisteinä. Taputtelin loput foliovuokaan, valutin päälle kauhallisen lientä ja lorauksen kermaa ja laitoin vuoan uuniin käärylepellin alle ritilälle. Tämän kaalilaatikon syömme tuonnempana jonain päivänä, kun ei huvita laitaa ruokaa.