Leipää ja keittoa italialaiselle aterialle

Eilen oli yksi pyöräilykauden loppupuolen merkittävistä kisoista, Il Lombardia, jota sanotaan myös Kuolleiden lehtien ajoksi. Sen voittoon ajoi Kolumbian iloisimman ilmeen mies, Esteban Chavez. Italiassa näytti melko kesäiseltä, sellaistahan meilläkin oli muutama vuosi sitten osallistuessamme L'Eroicaan. Tämän vuotinen L'Eroica ajetaan juuri tänään.

Harvinaista kyllä meillä oli eilen päivällisvieraita. Vaikka kuinka mielelläni tapaan mukavia ihmisiä, en vain saa juuri koskaan aikaiseksi kutsua meille ketään. Joskus kuitenkin saan niin tehtyä, tai Antti tekee sen puolestani. Nyt minulla oli hyvin aikaa miettiä menua ja kattaustakin. Kattaukseni oli valmis jo perjantaina, kerrankin ajoissa.

Lombardian ajon kunniaksi valitsin meille italialaisen menun. Aiempi ajatus grillata yhdessä luimupupulan väen kanssa vaihtui uunissa paistettavaan ruokaan. Hyvä niin sillä iltapäivällä säätila oli enemmän kuin vaihteleva, väliin satoi raivoisasti ja tuuli myrskyisäisti.

Meillä kasvoi tontilla mysteerikurplooni, joka sitten lopulta oli kuin olikin melonin sijaan kurpitsa. Tein siitä toscanalaisen keiton alkuruoaksi, jonka alkuperäisohje oli tämä, toteutus kohtuullisella vapaudella. Keitto oli hyvin yksinkertainen ja siinä sen salaisuus ehkä piilikin. Valmistin keiton talouden pienemmässä haudutuspadassa.

Alkukeitto neljälle keltaisesta kurpitsasta

• 3/4 noin jalkapallon kokoisesta keltaisesta hieman soikeasta kurpitsasta (miinus siemenet ja kuori)
• 1 päärynä
• 1 omena
• 0,5 l vettä
• suolaa ja pippuria
• tarjoiluun tuoretta timjamia ja muutama tippa oliiviöljyä

Halkaisin kurpitsan ja kaavin siitä pehmeämmän, siemeniä sisältäneen keskustan pois ja leikkasin kuoren ohuelti pois. Pilkoin kurpitsan paloihin ja laitoin 1/4 pakastimeen, sillä kaikki palat eivät mahtuneet pienempään crock potiin. Yhdessä kurpitsapalojen kanssa laitoin pataan yhden omenan ja päärynän paloiksi leikkattuina (muttei kuorittuina, koska olivat luomua tai omasta puusta). Kaadoin päälle vettä ja laitoin padan low-asetukselle moneksi tunniksi. Kun ainekset olivat kypsiä ja pehmeitä, mutteivat muusiksi hajonneita, kauhoin ne muutamassa erässä blenderin kannuun. Surruuttelin keitosta tasaista ja samettista. Jäähdytin keittopohjan yön yli kylmässä ja eilen ennen päivällistä kuumensin keiton uudelleen, maustoin sen suolalla ja pippurilla. Olin ajatellut pyöristää keittoa kermalla, mutta se ei ollut tarpeen, rakenne ja maku oli juuri sopivaa ilmankin. Tarjolle asettaessani laitoin keiton pinnalle muutaman pienen oksan pehmeävartista tuoretta timjamia ja hyvää tunisialaista oliiviöljyä. Keiton kanssa meillä oli tuoretta focacciaa. 

Leipäohjeen otin kesän suosikkikirjastani, Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Tuunasin ohjetta ihan vähän, sillä meillä oli supersieviä pikkuisia tomaatteja sisäkypsytyksessä, ne sopivat leipään oikein hyvin. Kirjan ohjeen mukaan taikinasta tulisi kaksi pyöreää leipää, minä leivoin sen yhteen suureen pyrex-vuokaan. 

Focaccia Vittorion ohjeella

• 4 dl vettä
• 30 g tuorehiivaa
• 2 tl sokeria
• 1 tl suolaa
• noin 10 dl vehnäjauhoja
• 3/4 dl oliiviöljyä
• tuoretta rosmariinia
• pieniä tomaatteja (oma lisäykseni)
• (vaaleanpunaista vuori)suolaa karkeana rouheena (suluissa oma kontribuutioni)
• lisää oliiviöljyä 

Sekoita kädenlämmin vesi, hiiva, sokeri ja 4 dl jauhoista yleiskoneen kulhossa. Anna seoksen muhia puolisen tuntia. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa koneella noin 10 minuuttia, loppuvaiheessa lisää mukaan öljy. Vaivaa kunnes taikina on kimmoisaa. Nostata taikinaa niin kauan, että se on kaksinkertainen. 

Öljyä vuoka kunnolla ja kumoa taikina vuokaan, taputtele se öljyisin käsin tasaiseksi. Pistele siihen pieniä tomaatteja ja ripottele pinnalle silputtua rosmariinia. Valuttele vielä päälle lisää oliiviöljyä ja rouhi reippaasti karkeaa suolaa. Anna leivän vielä kohota puolisen tuntia.

Kuumenna uuni 200 asteeseen kiertoilmalla (225 asteeseen muutoin) ja ennen kuin laitat leivän uuniin, painele tomaatit kunnolla taikinaan, ne ovat voineet pullahtaa kohonneesta taikinasta. Paista leipää noin 25 minuuuttia, kunnes sen pinta on kauniin värinen ja leipä on kumea kopautuksesta. Voit vielä lirutella hieman lisää oliiviöljyä kuuman leivän pinnalle. Meillä oli tarjolla leivän kanssa kauniissa, aivan sitä varten hankitussa astiassa oliiviöljyä ja hyvää balsamicoa. 

Pääruokana oli lasagnea ja jälkiruokana tiramisua, mutta niistä ei ole kuvia. Kiitos vieraille mukavasta illasta, Armakselle valloittavuudesta ja vekkuleista tempauksista, olette enemmän kuin tervetulleita uudelleen! Ehkäpä vielä ehtisimme grillatakin ennen talven tuloa.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.